Aamulla hän oli täysin unohtanut aikeensa käydä ullakolla tarkistamassa oliko Kultapallo tallella kätköpaikassa. Hän pukeutui talvipalttooseen, kietaisi villahuivin päähän ja lähti taivaltamaan metsän läpi ompelijan luo. Tuliaiset ja maksu saisivat odottaa vapun yli helatorstaihin. Neula-Britta oli mukava ihminen, ja hänen kotinsa oli niin kaunis katsella. Vahinko että Väinö ei ollut taaskaan kotona, olisi varmaan lähtenyt seuraksi. Väinö-veli oli sellainen rauhaton sielu, kävi kylät ja kotona astuskeli akkunan luota toiseen, tuijotteli metsänreunaan...
Muori tuli perille, kiipesi komeat kiviportaat ylös ja koputti jykevälle ulko-ovelle. Odotti pitkän tovin, mutta kukaan ei tullut avaamaan. Ovi oli kuitenkin auki ja muori livahti sisään, tömisteli nyörikenkänsä eteisessä ja astui peilikammariin jossa vaatteita sovitettiin. Sielä oli apteekkarin rouvakin kärsimättömästi odottelemassa, mutta talo vaikutti aivan tyhjältä.
Miten sinä keksitkin noita tarinoita ja miten teet nuo kuvat? Panin kirjan tänään postiin.Mukava, jos siitä on iloa.
VastaaPoistaOi taas, mikä kuva!
VastaaPoistaTilan tuntu on aivan mahtava. Varjotkin tulee lattialle.
Kohta minä otan todesta tuon tarinankin...!
Kiitos taas. Kukkaleninki olisi nytkin aika ihana, jos sen saisi. En osaa päättää, pidänkö enemmän kuvista vai tarinasta. Mutta tykkään. Ja tämä on varmasti ihan tositarinaa, eri ajassa vain kuin tämä päivä.
VastaaPoistaIhanaa. Kiitos
VastaaPoista