maanantai 12. elokuuta 2013

Torpan tarinaa - pohdintoja

Muori oli vieläkin aivan pyörryksissä rovastin lähdettyä. Väinöstä oli puhuttu, ja sitä mieltä oli kävijä ollut että Väinön täytyi nyt palata tunnustamaan hämärät tekosensa ja anomaan anteeksiantoa, ettei tulisi rauhatonta vainajaa kun lähdön aika koitti. Johan se oli ikämies, Väinö.






















Muorin täytyi noutaa kamferttitipat nurkkakaapista ja istahtaa kissaherran kanssa pöydän ääreen. Vai että tuleva rauhaton vainaja sitä rovastia huolestutti! Väinö oli missä oli maailmalla, ja palaisi aikanaan hyvissä voimin torpalle kun kehtasi, siitä muori oli aivan vakuutettu. Vaikka täytyi myöntää että sydänalasta vihlaisi velimiestä ajatellessa. Kissakin näytti ihmettelevän.

Pitkä syyspäivä kääntyi tummenevaan iltaan. Muori näki taas ihmeellisen unen jossa musta enkeli ojensi häämorsiamelle suurta avainta. Morsian oli puettu kauniiseen valkoiseen leninkiin, mutta hänellä ei ollut kasvoja. Väinön ja Britan peruuntuneista kuulutuksistakohan muori tällä kertaa uneksi?






















Sattui niin että entinen morsian Britakin vielä joskus ajatteli Väinöä, vaikkakin yhä harvemmin. Hän eli hiljaista elämäänsä kauniissa kaupunkiasunnossaan ja oli tyytyväinen jokaiseen päivään jonka hän sai viettää terveenä ja ilman huolia huomisesta. Nyt juuri naapurin leskirouva tuli haastelemaan. Hänkin oli syrjäkylältä muuttanut ja tiesi kertoa rovastin käynneistä seurakuntalaisten luona. Kuulemma apteekin ottopojalle etsivät sopivaa vaimoa, mutta koulunopettajan Aune-tyttären kohtalo huolestutti naapuria eniten.






















Apteekkari ja hänen vaimonsa ottivat rovastin nuhteiden jälkeen nuoret vesiparantolan pitäjät puhutteluun. Ottopojan tulisi vihdoinkin löytää mieleinen tyttö vaimoksi niin että häät voitaisiin valmistella ennen joulua.
Ei ollut sopivaa pojan elää kylpylätalossa saman katon alla Aunen kanssa, johan siitä juoruiltiin pitkin pitäjää.






















Kaksi siveää ja hyväntapaista morsianta oli apteekin rouvalla tiedossa, ja hän otti ohjakset käteensä. Apteekkarin oli nimittäin vaikea lähteä kosiomiehen asioissa matkaan, joten hän lähetti rouvansa tapaamaan kylän tohtoria ja tämän kahta naimaikäistä tytärtä.


2 kommenttia:

  1. No jopa oli käänne, vai viskataan Aune pois ja parempaa tilalle.
    Taitaa rovasti olla aika ankara ja armahtamaton.

    Tykkään tuosta kuvasta jossa mummo on kissansa kanssa.

    VastaaPoista
  2. Hienot on kuvat taas. Niitä on mukavaa katsella! Tarina kulkee sujuvasti.

    VastaaPoista