Torpan tarinaa - paljastuksia

Auringonsäteet tanssivat hangella, ja etelärinteessä kinokset alkoivat jo paljastaa salaisuuttaan: tulisi tänäkin vuonna kevät. Puro soittaa kilautteli lauluaan kun jäähileet kiiruhtivat iloisesti sen pinnalla. Vesi rummutti kosteaa kiveä ja puhalteli ruohonkorsia kuin hienoista huilua. Kaiken tämän Muori pani merkille noutaessaan ämmänlängellä vettä pieneen navettaan. Mutta yhtäkkiä hän havaitsi muutakin.

Puronvarressa olevan töllin seinämälle oli ilmestynyt kuusi luutaa, ja eikö sisällä ikkunan pielessä ollutkin vilahtanut harsomainen hahmo? Sen jälkeen kun Isonenäinen nainen oli kiireesti jättänyt mökkinsä se oli seissyt tyhjänä, ikkunat mustina ammottaen. Rovasti oli tosin nukkunut siellä yhden yön karkottaakseen pahat henget rukouksin ja Pyhän Kirjan avatuin sivuin, ja tölli oli tosiaankin lakanut rytisemästä ja keinumasta kuin aaltojen viemänä.

Mutta nyt Muorin täytyi kiirehtiä Käräjätalolle kuulemaan kartanonherran testamenttia. Sinne oli lähdössä myös pappilan Ruustinna, mutta sitä ennen hän tulisi vaatimaan mieheltään Rovasti Sulevi Suitsulta tunnustuksen.

Ruustinna oli tutkinut kirkonkirjoja koko menneen yön. Kaikki muistiinpanot oli tehty samalla käsialalla, ja kirjoissa kuvattiin sekä pitäjän vanhaa kirkkoa, varastettua kirkonkelloa että seurakuntalaisten pukeutumista, käytöstapoja ja jumalanpalveluksissa käyntiä. Rustinnaa kiinnosti kuitenkin yksi ainoa sivu missä teksti oli mustetahran peitossa, juuri sillä kohdalla mikä koski kartanon tyttäriä. "Ei syntyvä sijaansa katso eikä säätyä" luki sivun reunassa, mutta sinitahra peitti merkinnän tyttärien isämiehestä. Rovasti kalpeni, Ruustinna vieläkin enemmän, miltei läpinäkyväksi. Mutta kiemursihan se myrkyllisenä sieltä - paljastus minkä kovalakinen Ruustinna jo oli aavistanut. Hänen miehensä, kymmenpäisen lapsikatraan isä, Rovasti, oli myös kartanon kopeiden tyttärien isä. Mutta oliko kartanonherra-vainaa tiennyt?

Ruustinna lähti taivaltamaan Käräjätaloa kohti, kalmankalpeana ja hetkessä vanhettuneena kuin kuoloa kohti vaeltava. Matkalla hän kohtasi pitäjäläisiä mutta käänsi päänsä pois. Kirkon vieressä tuli lopulta vastaan kylän entinen vaateompelija Neula-Britta. "No jopas nyt, vieläkö Ruustinna on elossa!?" Siihen Ruustinna vain huokasi heikolla äänellään että "Elossa, elossa -  mitä muutakaan voisi tehdä kun Herra ei huoli ja Paholainen ei pidä?"

Käräjätalolla eturivissä istui kartanonherran leski tyköistuvassa leningissä jossa oli tyrnyyri takana. Eipä ollut leski edes mustiin pukeutunut, ajatteli Ruustinna, ja vielä noin ahdas säädytön vaatekappale päällä. Kopeista tyttäristä toinen oli pyörtynyt jo edellisessä istunnossa. 

Sitten alkoi omaisuuden jako. Tyttäret jäivät ilma perintöä, sillä kartanonherra oli tiennyt että hän ei ollut heidän isänsä, vaikkei hänen tuleva leskensä sitä koskaan paljastanut. Provinssitohtori oli vahvistanut asian laidan. Leski jäi yhtä paljon osattomaksi. - Kartanonherran omaisuutta jaettiin nyt tasaisesti kyläläisten kesken, olivathan he tehneet herrasväelle monta raskasta työurakkaa vuosikymmenien aikana.

Kun tuli Muorin vuoro hän valitsi itselleen kaksi madonnaveistosta. Ne olivat hänen mielestään hyvin kauniit ja kokonsa puolesta sopivat hänen pieneen tupaansa. Niin myöskin kartanon harmaaraitainen kissanpentu joka sai Muorin lämpimästä keittiöstä uuden mieluisan kodin.

Miten kävisi nyt kartanon tyttärien elämä tästä eteenpäin? Ja mitä tulisi tapahtumaan Pappilassa kun Rovasti Sulevi Suitsun kohtalokas osa mennyttä oli paljastunut näin myöhään elämässä? Entä kartanonrouva? Hänhän oli tosin saanut kolme uutta maallista elämää pelastuttuaan uppoavasta laivasta, mutta kuinka hän käyttäisi ne?