Kuutamokuu

"Vihdoinkin" ajattelen sisimässäni minä, syysihminen, ja nautin samalla kaikesta mitä juuri tämä kausi tarjoaa. Päivät ovat vielä aurinkoisia ja helle porottaa ruohomaton portaiden edestä keltaiseksi. Meidän eläkeläisten myöhäiset aamukahvit nautitaan luumupuun alla varjossa. Sanomalehteä tutkitaan kiireettömästi, sitten laitetaan valmiiksi rantakassit ja lähdetään merelle uimaan.

Illat ovat jo pimentyneet ja mielessäni alkavat hurista kaikenlaiset syksyn suunnitelmat. Odottelen myös tuloksia, sanomia eri taholta. Jo alkukesästä lähetin muutamaan kustantamoon runokokoelmani ja mitä siellä sitten päätetäänkin niin joka tapauksessa ovat luvanneet ilmoittaa ennen talvea. Sen lisäksi olen nikkaroinut kilpailuja, visaisia tehtäviä, ja ajattelin kääntyä muutaman aikakauslehden puoleen - jospa vaikka olisivat kiinnostuneet?

Kesken kaiken arki muistuttaa itsestään. Pumppu hajosi. Ollaan ilman juoksevaa vettä pahimpana hellekautena. Juomavesi naapureilta, puutarhalle sadevettä sinisestä tynnyristä. Astianpesuvesi keitetään, ja järvivesi hemmottelee pitkän päivän jälkeen sinne pulahtajaa. Miltähän mahtaakaan tuntua kun seuraavan kerran hanasta tulee ihan oikeaa vettä?