sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Pohjolan kaktus

Heleätä helluntaita!

Tässä minä istuskelen keittiön rappusilla ja tirkistelen kiireettömänä taivaankantta.

















Ylhäällä sinessä peltilinnut näköjään ovat kiitäneet nokka kohti etelää, itää, länttä. Minä sen sijaan pohdin tässä maankamaralla kahvikuppini kera paljon paikallisempaa arvoitusta: miksi on mahdotonta löytää luonnosta pieniä katajantaimia?

Kataja, pohjolan kaktus, vanhan kansan hyvä puu jolla on kauneimmat haltijat suojaamassa sekä pihapiiriä että ympäristöä. Ei meidän katajapensaista tule tuhatvuotisia vaan ne ovat alkaneet ränsistyä, rumentua ja kuivua kokoon, ja nyt haluan varmistaa niille seuraajia kunhan vain keksisin konstit.

Huomenna etsin tuoreet latvapistokkaat - katsotaan kuinka käy!



2 kommenttia:

  1. Meilläkin on peltilintuja näkynyt Itä-Suomessa.

    Kataja on ihana kasvi, mutta se taitaa olla rauhoitettu. Ainakin pylväskataja.

    VastaaPoista
  2. Minäkin tykkään katajista. Joskus kauan sitten, kun nuorempi tyttäreni lähti vaihto-oppilaaksi, teimme voimalinjalle kaadetuista katajista kaikkea kivaa viemisiksi, kuten avaimenperiä ja voiveitsiä. Saitko muuten katajanpistokkaat viihtymään?

    VastaaPoista