Juhannuspäivän ilta, mittumaari. Taivas on synkän sininen etelässä päin ja puiden lehdet suhisevat tulevaa sadetta. Tänään kokkailimme keittiössä espanjalaisen paellan! Itse pyydystettyjä simpukoita ja Kattegatin merestä löytämiämme ostereita. Kauppahallin katkaravut. Sokeriherneet, kanansiivet. Mustekalaa. Huh! Ihmettelenpä kuinka olisin suhtautunut tällaiseen ateriaan silloin kun monet vuosikymmenet sitten saavuin tänne Ruotsin länsirannikolle - Pohjoiskarjalan piirakoilla herkutellut ja sittemmin Pohjanmaan rannikon kautta tänne päätynyt supisuomalainen. Monet vuodet kauhistelin noita katkarapujen mustana törröttäviä silmiä.
Juhannusjuhlan kunniaksi korkkasimme siihen mukaan yhden viimeisistä omista viinipulloistamme. Nyt uskollinen luumupuumme, ikivanhus Viktooria, elää ehkä vain tämän kesän yli. Mutta voimme edes nauttia siperialaisen viiniköynnöksen kauneudesta iltalampun syttyessä (kuva näpsätty tunti sitten):
Krolli-lilja ryhtyi muuten kukkimaan juuri nyt kesän kunniaksi ja ilahduin siitä kovasti monen vuoden uurastuksen jälkeen!
Tällaista meidän mikromaailmaamme kuuluu juuri nyt. Hyvästit juhannus - hejdå, midsommar!
Hyvää kesänjatkoa vaan. Krollililjat ovat meillä päin varjoliljoja :) Usein tuntuu edistävän kukintaa, jos kukille alkaa vaivihkaa jutella ylöskaivamisesta, jos ei kukintaa ala kuulua ;) Ja juu kova olen lukemaan. Ihan hirvittää miten paljon hyviä kirjoja en elämässäni ehdi millään kaikkia lukea, onnetonta, eikös !
VastaaPoista