Kesäpähkinän ratkaisu

Elokuu, sadonkorjuu, kuutamoillat, ja aika kertoa edellisen sanavisan salaisuus.Mutta ihan ensiksi en voi olla julkaisematta näitä kolmea ihastuttavaa korttia jotka ovat taiteilleet Marita ja Funchis.

Maritan tulkinta aiheesta on ruusuntuoksuinen, kauniin romanttinen, rauhaisa:

Funchis pohti asiaa jopa kolmesti! Voi mitä yksityiskohtia. Näissäkin upeat värisävyt ja yrttien tuoksua tässäkin.

No mitäs tykkäätte? Minä olen ihan otettu enkä itse saanut aikaan korttia lainkaan tähän visaan. Kiitos Marita ja Funchis että tulitte mukaan sekä ratkoen että leikellen ja liimaten!

Kesän pähkinässä kyseltiin kasvien nimiä, ja näin ne kuuluvat:

01. ensi hetkell' = leskenlehti
02. p-laukku = ulpukka
03. raja on varma = oravanmarja
04. usko on kivi = sinivuokko
05. et moiti = timotei
06. ongi kun raukka = auringonkukka
07. kurkaten = rentukka
08. oppi-isi = iisoppi
09. liike tinkii nyt = niittyleinikki
10. tietty pari R = pietaryrtti
11. olen lukko = ukonkello
12. tuulikon kukka = ukontulikukka
13. tehne rukous = tuoksuherne
14. mahaan koski = ahomansikka
15. ikkunasiruko? = ruiskaunikko
16. kallon karhea = harakankello
17. hakkorovio = aho-orvokki.

Kasvien alkukirjaimet järjestyksessä 1-17 muodostavat ratkaisuksi LUOSTARIN PUUTARHA.

Näitä kirjainarvuutuksia on mielettömän hauska tehdä, joten älkäähän kuvitelkokaan että lakkaan härnäämästä teitä koululaisia syksyn tullen uusilla aakkosilla!

Hämyisän leppoisaa elokuuta!

Ukkosta torpalla ja kotona

Hupsista! Tunnen itseni yhtä eksyneeksi kuin kartanon rouva kuvassa. Salama sammutti tietokoneen lopullisesti joten täytyy tuumata vaihtoehtoja.

En päivitä sivuani toistaiseksi, katsotaan sitten elokuun puolella miten juttu lähtee toimimaan. Valitettavasti meni myös sähköposti siinä myräkässä.

Kivaa kesänjatkoa!
Hanna Helena

Kosotädiltä tunnustus

Olen ihan otettu kun Kosotäti lähetti minulle tämän ihanan ruusunpunaisen blogitunnustuksen. Kiitos sinulle yllätyksestä joka lämmittää sekä sisäistä sielua että kaikkea sen ympärillä! Haluaisin ikuistaa tämän kuvan tuohon blogini  reunaan, niin että se sinä pysyisi vankasti,  mutta en ole niin tekninen että tuommoinen ihmetemppu onnistuisi!

Olen nähnyt monta ihastuttavaa blogia, joten ruusuja aion sirotella tilaisuuden tullen eteenpäin.

Simpukoita, suolaisia tuulia

Kun lähdetään päivän retkelle meren rantaan niin ei tiedetä koskaan mitä kummajaisia sieltä tuodaan tuliaisina illansuussa kotiin, paitsi auringonpaahtamaa nenänpäätä, hyvää mieltä ja suolaista ihoa uinnin jälkeen. Ihania lämpimiä kallioita sieltä nytkin löytyi kun päädyttiin oikeeaan paratiisipaikkaan. Poimittiin tuoreita simpukoita ja tehtiin illalla paellaa, mums!

Tässä muutama kesäinen muisto ikuistettuna retken varrelta, Önneredin rannalta Gööteporin ulkopuolelta.

Mutta ei ollut hullumpaa tula kotiinkaan ja ihastella karujen kallioiden sijasta oman puutarhan kukkaloistoa.

 

Mukavia kesäpäiviä, tavataan taas!

Torpan tarinaa - hiljaiseloa

On helteinen keskikesä. Pilvenhattarat ajavat kilpaa toisiaan korkealla taivaalla  ja kuljettavat niillä istuvia herroja maisemasta toiseen. Alhaalla maan päällä heinätyöt odottavat kylän asukkeja. Kärpäset pörisevät ärsyyntyneinä torpan pikku ikkunassa löytämättä tietä vapauteen. Väinöllä sen sijaan ei ollut vaikeuksia jättää vankilaselli taakseen ja ylittää öinen peltoaukeama kenenkään huomaamatta. Vielä tänäänkin tarkka katsoja voi siinä joka kevät aavistaa karkurin jättämän vaon joka ei koskaan umpene. Jotakin painavaa karkurilla oli aivan ilmeisesti ollut mukanaan. Oliko se vanha ruuhi tai säkki täynnä hänen piilottamiaan kultaesineitä? Vako vinksahteli sinne tänne sillä Väinön jalat olivat aivan eri kokoiset.

Väinön öinen pakomatka suunnistui aivan ensiksi hänen antiikkikauppaansa. Siellä barokkikuoron leninki vaihtui näpppärästi upouuteen herrasmiehen asuun, ja Väinö oli tyytyväinen. Hänellä ei ollut enää kiire.

Samoihin aikoihin luostarissa isonenäinen nainen, maakreivitär, sovitteli hänkin pukua jota kukaan muu asukki ei ollut tähän mennessä nähnyt. Ihmeellisen kaunis luomus oli odottanut häntä, huolellisesti paperiin käärittynä, komeron uumenissa siitä lähtien kun hän ensi kerran oli saapunut luostariin suojaa etsien. Puku oli peräisin nuoruuden kukoistusajoilta, kauan ennen naisen joutumista keisarin vangiksi, ja ainoa muisto ennen eletystä huolettomasta nuoruudesta. Tulisiko sille enää koskaan käyttöä? Kreivitär huokaisi syvään ja palasi nurkassa odottavien taulunkehysten pariin. Siveltimet oli vielä hankittava, balsamia ja tärpättiä, kananmunia ja sinooperia väriä. Sävyt tulisivat muistuttamaan hänen upeaa aatelista asuaan.

Palataan vielä hetkeksi torppakylään. Pitäjän seurakunnan rovastilla, nyt jo eläkeläinen, on nimittäin yllättäviä huolia. Hän on viettänyt alkukesän kauniit päivät tomuisten kirkonkirjojen ja vanhojen kirjeiden parissa, sillä jotakin outoa on seurakunnan menneisyydestä pulpahtanut hänen mieleensä. Asia kiehtoo rovastia, ja hän aikoo lähteä kotikäynnille kaikkein iäkkäimpien kyläläisten luokse saadakseen selvyyttä häntä askarruttaviin kysymyksiin. Pian se olisi ehkä liian myöhäistä - rovastille tuli kiire.

Torpan tarinaa - luostarissa

Isonenäinen nainen, luostarin uusin asukki, ei ole mikään hento kukkanen. Hänen taustastaan riittäisi kertomista moneksi talvi-illaksi kun väki istuu torpan lämmössä ja pitää hämärää.

Ne harvat pitäjän asukkaista jotka tiesivät tai olivat tietävinään, puhuivat että kyseessä oli entinen itkijänainen ja ennustaja karjalanmailta. Ehkä häntä ominaisuuksiensa vuoksi  karteltiin, voisi vaikka nähdä suoraan ihmisen lävitse ja ennustella pahoja tulevia tapahtumia?

Mutta isonenäisellä oli omat syynsä lähteä luostarin rauhaan, pois uteliailta katseilta ja juorujen kehästä. Hän oli maakreivitär, ollut jopa keisarin vankina kauan sitten. Mutta siitä sitten puhutaan ehkä joskus toiste. Nyt nainen oli hankkinut luostarin työpajasta tarvittavat välineet ja ryhtyi pinnoittamaan kangasta taulunkehyksiin. Pian hän alkaisi maalata, sutia pensselillään esille koreat kuvat. Aihe oli valmiksi ajateltu. Se oli aivan hänen suurensuuren nenänsä edessä.

Lasinkirkas laituri, saksiruno

Kesäpäivän iloksi, lehdistä saksittua kuvin ja sanoin. Sekä muistojen vanha kirjekuori, vastaanottajan malttamattomasti auki repäisemä eräänä arkipäivänä 88 vuotta sitten...

Klikkaa kuva suuremmaksi.