Kotilaiskalle kortit

Ei ole pitkään aikaan kunnolla kortittanut, joten suurkiitos Funchikselle joka lähetti sekä materiaalit että potkaisi meikäläisen osallistumaan Kotilaiskan syyshaasteeseen. Mukavaa!

Olipa vaikeat matskut kirjeessä mukana, mutta lopulta syntyivät nämä kaksi atc-korttia. Kaikki pelkästään Funchiksen aineksista!

"Koivun seppel"

"Kohden päivän maata"

Torpan tarinaa - nukkujatar

Harmaansynkät pilvet laahustavat syystaivaalla ja juuttuvat lopulta yhteen. Kuulas sini katoaa kauas niiden taakse. Kylän miehet eivät enää osaa nostaa hattua nousevalle auringolle, eivätkä vanhat naisetkaan niiaa taivaan ruhtinaalle aamunkajossa. Hämärä muuttuu aikaisin illalla pimeydeksi, ja sen kiedottua kylän kätköihinsä mennään joka torpassa ajoissa nukkumaan. Aamukahvin äärellä sitten käy vilkas keskustelu siitä millaisia unia yön haltija on kullekin tarjoillut. Unia selvitettiin ja tulkattiin aina tarkasti ja hartain, pelokkain mielin.

Unien sijasta rovastin ajatuksia askarrutti  kirkonkirjoista löytynyt merkintä: pitäjässä oli kirjattu syntyneeksi Britta-niminen tyttölapsi Herran vuonna 1807, mutta sen jälkeen ei löytynyt mitään tietoa tämän elämästä, avioliittoon menosta tai poislähdöstä. Rovasti oli jo huhtikuussa tiedustellut voineljäsen tuojilta asiaa, tuloksetta. Nyt oli lähdettävä tapaamaan vielä elossa olevia vanhimpia pitäjäläisiä. Vahinko että isonenäinen nainen oli kadonnut syrjäkylän töllistään, hän olisi ehkä tiennyt auttaa.

Vanhukset - useimmiten leskiä - osasivat kertoa menneistä ajoista, kuinka talikynttilöitä oli valettu ulkona voimakkaan hajun vuoksi, ja kuinka kalastajat pelkäsivät kohtaavansa hameväkeä kujalla laiturille mennessään koska se tietäisi huonoa saalista merellä. Kanervaa poltettiin leipomispäivinä, ja lehmää pidettiin talven yli elossa kaislojen ja sammaleen avulla kun muuta einestä ei eläinparalle riittänyt. Räsymattoja tai peltikattiloita vaihdettiin kuivattuun kalaan. Näin kulkivat tarinat, jokainen talo ja torppa kertoi historiaansa rovastille joka ei kuitenkaan ollut tyytyväinen.

Lopulta oli vain kartano käymättä. Siellä puitiin ensiksi tarinaa öisin levottomana vaeltavasta aatelisrouvasta ennenkuin kartanon vanhaemäntä - joka oli saanut anomansa kolme uutta elämää laivaonnettomuuden jälkeen -  alkoi muistella sukupolvesta toiselle kerrottua ihmettä Nukkujataresta nimeltä Britta. Nuorena tyttönä Britta oli eräänä päivänä valittanut korvasärkyä ja vielä samaisena iltana vaipunut syvään uneen jota kerrottiin kestäneen yli viisikymentä vuotta.

Britta ei syönyt, ei juonut muuta kuin tuoretta maitoa, eikä koskaan poistunut makuukammaristaan kaikkien näiden vuosikymmenien aikana. Hänestä oli kirjoitettu jopa valtakunnan uutislehdessä. Mutta oli myös epäilijöitä joiden mukaan puolukkahilloa ja vastaleivottua rieskaa katosi aina kun Brittan vanhemmat eivät olleet kotosalla.

Kun Britta vuosikymmenien jälkeen havahtui unestaan hän oli pitäjäläisten yllätykseksi hyväkuntoinen ja nuorekas. Ahkerasti hän opetteli lukemisen ja kirjoittamisen taidot, ja hänelle oli annettu ompelijattaren lahjakkaat kädet. Kuusikymmenvuotiaana Britta alkoi kirjoittaa päiväkirjaa.

Rovasti kuunteli, pohti, punnitsi tarinaa ja päätti ottaa selvää oliko kyseessä Väinön taannoinen morsian Neula-Britta.

Torpan syksyä

Kenestä vesitohtorille morsian nyt kun Aune-parka on häädetty kylpylästä ja määrätty rovastin komennuksesta avioliittoon luotsin kanssa? Kylpyläparantola kukoistaa ja sinne tarvitaan pikaista apua Aunen lähdettyä.

Toki kylällä on koreita neitosia tarjolla, mutta onko heistä uurastamaan hienoston kylvettäjänä parantolassa? Tohtorin tyttäret, kaikki kolme, unelmoivat kuitenkin sulhaspojasta, nyt jo pitäjän ulkopuolellakin kuuluisasta vesitohtorista.

Toisella puolen maailmaa Amerikassa Muorin sisar valmistelee vastahakoisesti pitkää merimatkaa. On lähdettävä tapaamaan syrjäkylän Muoria ja ottamaan selvää kuulumisista. Ties vaikka ikääntynyt Väinö-velikin ilmestyisi paikalle

Ainon Tantta-kortti

Arjen pikku piristys, kotimaasta kolahti kirje laatikkoon! Voitin nimittäin  Ainon arvonnassa hänen Tantta-korttinsa. Kirjekuoren uumenista ilmestyi elegantti höyhenillä koreileva lady. Kiitos Aino!

Torpan tarinaa - puhtia elohon

Suvi on kääntynyt syksyä päin. Vilja on koottu pellolta, ruskehtavan keltainen sänki vain jäljellä. Aamukaste viivähtää kauan aurinkoisessa rinteessäkin, ja iltojen hämärtyessä ikäihmisten mielet valtaa hienoinen alakuloisuuden tuntu. Korjataan satoa, ja herkulliset piiraat paistetaan pitoihin.

Syrjäkylän nuoret elävät reitillä omaa elämäänsä, unelmoiden ja uutta tuntematonta odotellen, kuten koulunopettajan Maijakin aikoinaan. On jo vuosia siitä kun hän avioitui nukketehtailijan kanssa ja muutti pääkaupunkiin.

Nyt heidän perilllisensä, ennen aikojaan syntyneet mutta kuitenkin eloon päin kamppailleet,  kuuntelevat iltaisin vanhempiensa kertomuksia siitä millaista elämä oli ennen. Rikkaus ja köyhyys eivät koskaan liittyneet saumattomasti toisiinsa, ja lapset ihmettelivät varsinkin tarinoita syrjätorpan Muorista ja tämän lapsuudesta. Oli olkisänky, peittona lampaannahka tai villainen ryijy. Jos ei ollut varaa kokonaiseen lakanaan niin puuvillaisen kankaan puolikas käännettiin täkin reunan ylitse. Kartanossa oli kuitenkin ollut oikeita leikkikaluja, ja vierassänky laitettiin siellä aina hienoksi kokonaisilla pitsilakanoilla.

Tällä välin uutiset ovat kiirineet meren lahden yli luostariin. Isonenäinen nainen, maakreivitär, on saanut tietää että Aune-kylvettäjän on lähdettävä luontaisparantolasta. Ehkäpä hän voisi ottaa Aunen paikan?

Mutta mihin Aune? Pitäjän rovasti on tullut ajatelleeksi Aunelle sopivaa sulhasta ja yhdessä Aunen vanhempien kanssa on päätetty nuorten häät. Rovasti lähtee matkaan hakemaan sulhasta, saaressa yksin asustavaa nuorta luotsia.

Purjehdus on pitkä, eikä kirkon miestä mielellään päästetä laivan kannelle. Kalastajathan ovat aikojen alusta asti  pelänneet mustatakin läsnäolon merkitsevän onnettomuutta syvillä vesillä.

Ja niinhän sitten käy että paluumatkalla ruori pettää. Kalastaja-alusta ei kapteeni kykene pysäyttämään ennenkuin se on tunkeutunut rymäkällä satamakapteenin taloon. Rantaan kerääntynyt väki pelästyy kovasti, ja apteekkari vaimoineen ja ottopoikineen huolestuu sitä miten rovastin on käynyt. Aunen tuleva sulhasmies, luotsi, on tapahtuneesta huolimatta toiveikkaan näköinen. Pianhan hän kohtaisi tulevan morsiamensa ja veisi tämän yksinäiseen saareensa.

Kohta pian, syksyisenä päivänä kun pilvet kulkevat poikkeuksellisen alhaalla, Aune vihitään avioliittoon luotsimiehen kanssa. Aviomies näyttää pitävät tyttöä mieluisena, mutta Aune on kovin vaitelias ja ihmettelevä. Kaivanneeko hän elämää luontaisparantolassa apteekkarin ottopojan kanssa?

Siivin poistui, saksiruno

Linja-autoasemalla

Tässä onnellinen tantta istuu Helsingin linja-autoasemalla odotellen lähtöä Vääksyn suuntaan. Pussukat siinä penkillä turvallisesti mukana. On ollut helteinen elokuun päivä pääkaupungissa ja monta kauppaliikettä tantta ehti kiertää katsomassa. Meeri-tädin kanssa törsäiltiin lopuksi Fazerin kahvilassa suklaamansikkaleivoksilla ja kahvikupposella. Uudet kesäkengät hiertävät nyt kantapäätä, ihanaa päästä kotirannan laiturille varpaita tuulettamaan!

Eipä tantta taida aavistaa että hän tällä kuvalla osallistuu Ainon elokuiseen atc-haasteeseen!