Auringon taikasauva

Hetken jo luulin koreuden
jäävän nuppujen sisään

mutta tänään aaamuauringon silmä
katsoo niitä ystävällisesti.

Luonto ryhtyy harsimaan kangasta
ompelemaan uutta puvustoa
kesäteatterin tanssijoille

samanlaiset mekot vuodesta toiseen

koskaan muodista poistumattomat.

Kuuletko kimalaisen naurun
sen maistaessa makeaa?

Kuplivat muistot

Kaukainen ystävä saapuu.

Emäntänä Elli-Ruusu Ree
poimii esille Viipurin kristallilasit
täyttäen niihin kullankeltaista juomaa

kunnes pöydällä enää tyhjä karahvi
ilta kuin jotakin tuhkan tuomaa

poissa myös pulppuilevat kuplat.

Muistoissa nuoruuden toukokuut
ja samppanjapulloon säästetyt
keisarin aikaiset ruplat.

Kirjaimet hukassa

Tänään on niin viuha tuuli

että vastaantulijoista

ja myötätuntoisista kirjaimista

on tosi puute 

laitetaan tähän kuvagalleria

päivänne piristeeksi!

Ajan vaellus

Sytytän takkatulen ja odotan ystävää.
Ja ulkona tuulee ja kovasti hämärtää.
On hyvin ankea sää.

Mutta unelma kesästä astelee tupaan
ja seurakseni jää.

Nyt yhdessä istumme ja hiljaisina
katsomme pehmyttä pimeää.

Laatikkoviinin rippeet

Kaksi kuukautta kulunut.
Tänään ajatukset päällekkäin ja ristikkäin,
viimeinen hetki aurinkoisella parvekkeella
Teneriffan auringossa.

Tiernos recuerdos
doces memorias...

Puheenjohtaja Iso-Kreivi

Puheenjohtaja Solveig Iso-Kreivi
jokapäivän tilanteessa johdonmukainen

pöytäkirjat, kopiot, diaarion asialiitteet
onnittelukortit ja kirjearkit ystäville
nekin kuin pykälillä varustetut
virallisten asiakirjojen kaavoin
ilman mielikuvituksen maustetta.

Tarkkana naisena puheenjohtaja
arkistoi kaikesta leimatut kopiot
laatimaansa laatikkosysteemiin
lipaston keskimmäiseen lokeroon.

Ystävät vastailivat odotetusti
onnittelukorteilla, joulutervehdyksillä
ja neljännesvuosiraporteilla
etelästäkin etikettiä noudattaen

kunnes kaavoitettu kirjeenvaihto
nääntyi mielipiteiden nälkään.

Puheenjohtaja Iso-Kreivi ei koskaan
ymmärtänyt:

päiväjärjestystä ei kunnioitettu.

Viimeisen vastauskirjeen leimattuaan
hän sulki lopullisesti lipaston
lukiten sinne ystävyyssuhteensa

omistautuakseen puutarhan hoitoon
kivilaattojen ojennuksessa pitoon.

Tässä talossa ei tuuletettu
tunteita, ei vaihdettu mielipiteitä
ja kuinka se olisi tehtykään

kun puuskat eivät uskaltaneet lähestyä
edes pyykkinarulta riippuvia
elottomia lakanoita.

Ainoa ilmanvaihto talossa
esi-isien
muinaiset hengenvedot.

Kun aallot loppuivat

Päivästä oli tullut yötön. Tämä muutos ei mitenkään johtunut
auringon- tai kuunsäteiden luomasta valon runsaudesta, sillä
allakka näytti joulun ja uudenvuoden välistä hämärää viikkoa.
Sekä ihmiset että taivaankappaleet olivat kalpeita, ja korkeat
kuuset metsässä väsähtäneitä valkoisen pitsipeiton alla.

Ilmiö alkoi sinä iltana kun aallot ja laineet loppuivat. Merenlahden
oli peittänyt peilikirkas ensijää. Ja ilman laineiden kotoista loiskintaa
rantakiviin pastori Kolmas Kustaa Tusina ei kerta kaikkiaan osaisi
nukkua. Häneltä olivat kadonneet yöt ja yöunet.

Siksi pastori purjehti nyt aluksellaan aamusta iltaan edestakaisin,
pitääkseen meren avoimena aalloille.

Rouva Ingeborg Tusinalle ilmiö aiheutti toisenlaisen huolen. Avoimena
vellova merivesi toi hänen puutarhaansa lempeän kosteaa leutoutta, ja
hänen pistokkaista kasvattamansa ruusulepotuoli oli yllättäen puhjennut
täyteen kukkaan.

Mutta nyt oli siis keskitalvi, ja vasta monen kuukauden kuluttua rouva
voisi istuttaa tuoliin ystävyyden versomaan. Pastorin tulisi tietää paremmin,
ei saisi käydä muuttelemaan Äiti Luonnon suunnitelmia tällä tavalla.

Sen pituinen tämä tarina. Hyvää uutta vuotta!