Mistä tekemisen taitaminen on tehty?

No epäilemättä samasta kun onnikin. Lasista. Justiinsa kun se kiiltää parhaimmillaan se voi mennä säpäleiksi.

Kauan sitten innostuin keramiikasta, mutta onneksi ymmärsin ajoissa ettei minusta tule kuuluisaa 90-luvun muotoilijaa. Savi kieltäytyi leikkimästä kanssani, piti sitkeästi kiinni ilmakuplistaan ja lähti karkuun jo dreijauslevyltä.

Tämänkin purkin pintaa  olin ideoinut ja maalannut tunnollisesti. Mutta polttouunin kidasta ilmaantui lopulta ihan toinen tekele. Tuskin tunsin sen omakseni. Pettymys oli suuri. Joka ikinen maalaamani kuvio oli hävinnyt, vain pari epämääräistä tummanruskeaa laikkua oli jäljellä. Tahroja joita ei voi pestä pois.

Kameran kanssakaan epäonnistunut taideteokseni ei tunnu olevan ystävää, mutta se on sitten ihan toinen asia.

Ruukkuni on ihana. Salaisesti se unelmoi yhä seurustelevansa hienoston kanssa ja kertoo mielellään provinienssinsa. 

Mitä hän oikeastaan odottaa?

 

Hän on vihdoinkin päässyt eroon menneisyydestä. Nyt hänen ainoa päämääränsä on kertoa mitä tulee tapahtumaan, ei kuinka jokin jo eletty on päättynyt. Jähmettynyt ja jäätynyt, yksinkertaisuudessaan tuskin ketään kiinnostava. Raja on takanapäin. Nyt kaikki on mahdollista eikä välttämättä valhetta. Toisaalta pinnallinen totuuskaan ei aina tuota käsikirjoitusta.

Kaiken tämän hän on lukenut aloittelevan kirjailijan käsikirjasta.

Valon ja pimeyden välillä

Syksy - kauniit värit luonnossa, tai sitten päiväkaupalla sumua ja sateen harmautta. Paras valmistua osallistumaan menoihin tai pysymään kodin lämmössä.

Pihlajanmarjoja ei näytä tulevan lainkaan tänä vuonna.  Niistä olisi tullut niin pikanttia sosetta.

 

Vuodenaikoja

 Odotan todella syksyä ja talvea.
Metsä on kaunista katsella, mutta kyllä vihreää on joskus aivan liikaa, aivan liian lähellä!

Miltei sanaton tapaus

 

Mies ei sittenkään tullut kosimaan. Ei väliä, hän ei koskaan tulisi pitämään tämän typeristä mustavalkoisista verhoista.

Mistä kengät?

Rouva Joutsenkanerva on nyt lopen uupunut. Sopivia syysmonoja kun ei tahdo kertakaikkiaan löytyä, ei Pariisista eikä Wienistä. Hän tarvitsee todella uudet jalkineet ennenkuin vasempaan korkokenkään pudonnut timantti hieroo nilkan rikki.

Ystävä, tai ehkä ei

Mistä harakat pitävät?

Meidän talosta, puutarhasta, pyöreistä koristekivistä, simpukan kuorista.

Valitettavasti!

Sanotaan että jos harakka seuraa sinua läheltä, se pitää sinua viisaana.

No nyt ainakin tiedän miksi se lehahtaa pakoon heti jos raotan verhoa...