Vivela, sientela

Espanjan syksyn lämpimät muistot hehkuttavat pohjoisen pimeää, ja piristiväthän ne siellä keittiömme nurkkaustakin tässä asetelmassa.

Flamencotanssija löytyi supermercadon korttitelineestä, meren asukkien kuoret poimittiin lähirannan hiekasta, punaruutuinen keittiöpyyhe ja silkkiruusu hankittiin kiinalaisesta kaupasta eurolla.

Vivela, sientela - elä ja aisti!

Allaolevan kortin idea syntyi sekin Espanjasta - punainen leninki puhutteli minua välittömästi sikäläisen lehden sivuilta ja päätyi nyt kotosalla tämmöiseen tekeleeseen. Siinä oli työn iloa!

Sanojen paloja

Sadepäivänä on mukava katsella aarrelaatikoita. Nytkin löytyi kätköistäni keltainen vihko, vuosien takaa. Kenenkähän tekstiä olin siihen liimannut, en muista:

Kiitos kun saavuit
yksinäisyyden läpi
ja lausuit sanan.
Ovi lehahti auki.
Huoneissa laulaa tuuli.

Kortissani ovesta on saapunut ruusumadame onnittelemaan päivän sankaria...

Lantaa ja sarjakuvia

Vihdoinkin tosi torppaviikko. Nukuin ullakolla, kärpäset surisivat ikkunassa josta avautui satumainen näkymä kauas peltojen yli. Vesi kannettava kaivosta ja ulkohuusi ampiaisten miehittämä. Voiko lehmänlanta tuoksua?

Saapumispäivämme kunniaksi naapurinavetan lehmä-äiti punnersi maailmaan uuden poikasen, vastasyntynyt vasikka pikimusta. Olipa meillä ihmettelemistä maaseudun maailmanmenossa.

Ai niin ne sarjakuvat. Tapasin kaltaiseni sielun, kuvatarinoiden teosta haaveilevan. Lopultakin joku joka ei kumonnut unelmiani toteamalla että maailma on jo täynnä kuvia. Ehkä onnistuimme rohkaisemaan toisiamme ja lupasimme sekä rehellistä kritiikkiä että uusia vinkkejä. Katsotaan!

Kesäpukuinen herra

Lisa Larssonin keramiikasta on hauska sommitella kuvia, varsinkin kun taiteilijarouva antoi siihen luvan niin kauan kun en tee kauppaa korteillani. Toivon että sinäkin tykkäät!

Kesän juhlaa vielä hetki

Juhannuspäivän ilta, mittumaari. Taivas on synkän sininen etelässä päin ja puiden lehdet suhisevat tulevaa sadetta. Tänään kokkailimme keittiössä espanjalaisen paellan! Itse pyydystettyjä simpukoita ja Kattegatin merestä löytämiämme ostereita. Kauppahallin katkaravut. Sokeriherneet, kanansiivet. Mustekalaa. Huh! Ihmettelenpä kuinka olisin suhtautunut tällaiseen ateriaan silloin kun monet vuosikymmenet sitten saavuin tänne Ruotsin länsirannikolle - Pohjoiskarjalan piirakoilla herkutellut ja sittemmin Pohjanmaan rannikon kautta tänne päätynyt supisuomalainen. Monet vuodet kauhistelin noita katkarapujen mustana törröttäviä silmiä.

Juhannusjuhlan kunniaksi korkkasimme siihen mukaan yhden viimeisistä omista viinipulloistamme. Nyt uskollinen luumupuumme, ikivanhus Viktooria, elää ehkä vain tämän kesän yli. Mutta voimme edes nauttia siperialaisen viiniköynnöksen kauneudesta iltalampun syttyessä (kuva näpsätty tunti sitten):

Krolli-lilja ryhtyi muuten kukkimaan juuri nyt kesän kunniaksi ja ilahduin siitä kovasti monen vuoden uurastuksen jälkeen!

Tällaista meidän mikromaailmaamme kuuluu juuri nyt. Hyvästit juhannus - hejdå, midsommar!

Jutunjuurta

Joskus juttumme ovat kuin sahanpurua, niin kauan on yhdessä jauhettu asioita

... mutta mitä sillä väliä, aina ne lämpöiset sanat vaan kummasti tukevat meitä vieläkin pysymään pystyssä

Kesäistä juhannusta teille kaikille!

Ne vähän hienommat

Lapsena kun nenänpää juuri ja juuri ylettyi pöydän reunaan en saanut lähestyä näitä hienon hentoja kahvikuppeja, ja harvoin ne otettiin kaapista esiin yllätysvieraillekaan. Nyt puolen vuosisadan jälkeen on liian myöhäistä kysellä tämän kauniin astiaston tarinaa, kertojat ovat poissa.

Tänään nämä kupit ja lautaset kököttävät yksinään ja ikävystyneinä keittiön hyllyllä, tyhjentyvässä asunnossa, kaukaisessa kaupungissa. Muistelevatkohan ne joskus menneitä kesäpäiviä jolloin kuistin suurelle pöydälle asetettiin tätini kirjoma pellavaliina, mummon loihtima mansikkatäytekakku ja uunilämpöiset kanelipullat, ja kekkerit voivat alkaa!