sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Ellli-Ruusu Ree















Yrttitarhan varjossa
vilpoisa valkoinen kuisti
korituolin uumenissa unelmoi
Elli-Ruusu Ree.

Elämää varjostaa hiipuva muisti
mutta tänään kultareunakupissa
tuoksuu ihana ruusunnupputee.

Silmälaseissa enää vain sangat
mutta unethan niillä hyvin katselee
ja niin myös neulepuikóissa kulkevat
näkymättömät hopealangat.

Elli-Ruusu kutoo kreiville sukkaa
ja laittaa sen hellästi rasiaan.
Solmii pääälle silkkisen rusetin,
odottaa lahjan saajan
palaavan asiaan.

Mutta ystävät on jo kauan sitten
joukosta pois seulottu.
Siis se tavallinen juttu:
ainoa lämpö ja ainoa tuki
on pehmeä nuttu
omalle itselleen neulottu.

4 kommenttia:

  1. Suloinen ja ytimekäs (ei sopiva sana tähän yhteyteen) tarina-runo Elli-Ruusu Reen ihanasta persoonasta. Herkkä ja tunteikas, kuten Elli-Ruusu Ree itsekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsti! En löydä blogiasi linkistä, olisin kurkannut

      Poista
    2. Kiitos että olisit kurkannut! Se ilahduttaa. Ei sitä ole.
      Itseluottamus oman blogin pitoon ei riitä
      Pidän kuvistasi ja kirjoituksistasi paljon. Ihailen, miten saat kuviisi kauniin olon, ei mitään outoa tyhjyyttä kuten niin yleisesti kuvissa saattaa olla. Sellaisia ei kykene kuin syrjäsilmällä vilkaisemaan ja äkkiä ohi. Sinun kuviasi jää mielellään tarkastelemaan pitkäksi aikaa!

      Poista
    3. Sanasi lämmittävät, kiitos! Jospa rupeaisit keräämään pikku siemeniä tulevaan blogiisi niin kyllä se siitä itää jos todella haluat. Eihän blogiin tarvitse kovin paljon kirjoittaa eikä laittaa jättimäisiä kuvasarjoja. Mitä lyhyempi sitä parempi, eivät lukijat jaksa tarpoa läpi mahdottoman laajoja tekstejä. Hyvää kevään tuloa ja tervetuloa takaisin tänne!

      Poista