torstai 8. maaliskuuta 2018

Vilkutuksia
























Meren ulapalla välkehtivät auringon timantit, mutta Quazan vuoren piikkipensaissa ei ollut kimaltanut kastepisaraa kuukausiin.. Tänään mielenkiintoni kohdistui kuitenkin lähiympäristöön - naiseen joka istui pyöreän pöytänsä äärellä hotellimme vastakkaisella kattoterassilla.

Nainen ei ollut minulle vieras muttei myöskään tuttu. Olin silloin tällöin katsellut häntä parvekkeemme kaiteen yli jo kolmen viimeisen käyntimme ajan. Joka aamupäivä hän istui samassa korituolissa, selaili paperinivaskaa ja näytti tekevän muistiinpanoja.

Tänään koin yllätyksen. Ensimmäisen kerran näiden vuosien aikana nainen kohotti katsettaan sen verran että ehdin nostaa käteni pieneen tervehdykseen. Hyvin hillitysti nainen liikautti kättään minulle ja syventyi jälleen papereihinsa, ajatuksiinsa. jotka näytin valitettavasti keskeyttäneen.

Seuraava vuonna, eräänä iltana,  kohtasin naisen hotellin aulassa. Olin huomannut että hän lähti yleensä puoli seitsemältä  illalliselle, tyylikkäässä leningissään, huolellisesti peruukkiin laittautuneena ja valkoinen käsilaukku tiukassa otteessa.

Rohkaisin mieleni, tervehdin häntä ystävällisesti ja kerroin lyhyesti että minäkin olin tullut tänne jo monet vuodet. Nainen ei ollut epäystävällinen, mutta katseemme tuskin kohtasivat. Hän omisti enemmän huomiota hopeanuppiselle kävelykepilleen jolla hän kopisteli marmorilattiaa. Hän kertoi olevansa 86-vuotias ja kirjoittavansa toista romaaniaan. Hänen ranskankielistä nimeään en ymmärtänyt, mutta se kuulosti korvissani kuin Elli-Ruusu Ree.

Elli-Ruusu palasi vastapäiseen asuntoon vielä muutaman kerran, mutta en halunnut lähestyä häntä enää vilkutuksin kun hän istui korituolissaan kynä valmiina uusiin kertomuksiin.

Sinulle lukijani postitan ensi kerralla runon johon Elli-Ruusu minut inspiroi.


.


1 kommentti:

  1. Tämä meren ulapalla välkehtivät auringon timantit -kuva on erittäin upeasti suunniteltu ja laadittu!
    Pidän siitä erikoisen paljon!

    VastaaPoista