Rovasti Sulevi Suitsu
katseli saarnastuolista kuulijoitaan. Seurakunta oli häviävän pieni. Matkalla jumalanpalvelukseen hän tapasi korkeintaan jonkun huivipäisen akan, jolla ei
ollut aikaa lahjoittaa hänelle yhtäkään hymyä. Vaivaisukko kellotapulin
vieressä ei näyttänyt sekään uhritukkia iloisemmalta. Ja Herran huoneessa leijui ainoastaan esi-isien
raskas hengenveto.
Kotonakin rovastia odotti voimia koetteleva tasapainottelu. Ennen aikojaan vanhentunut Ruustinna muistutti ovelaa kettua suuren poikueensa kanssa.
Tiheään tahtiin hän oli synnyttänyt viidet kaksoset.
Jokin oli pahasti vinossa. Todellisuudessa kukaan ei ollut ikinä tavannut pappilassa elävää naisihmistä. Yötä päivää salin kiikkutuolissa istui sen sijaan sama mustiin puettu kangasruustinna
jolle räätäli oli vahingossa unohtanut ommella suun, ja kuunteli tyytyväisen rovastin loputonta itsepuhelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti