Kun seinä valvoo

Yöllä taulu ei ole koskaan vain taulu.

Kun Juska makaa sängyssään ja katsoo vastapäisen seinän suurta maalausta, sen maisema alkaa elää. Metsä ei pysy kehyksissä. Ikkunan ulkopuolella tuuli ottaa kuusen oksista otteen, ja naapurin pihalamppu heittää niiden varjot taulun pintaan. Oksat heilahtelevat miehen yllä,  kulkevat kuvan yli kuin etsien reittiä takaisin metsään.

Sellaisina öinä polulla odottava hahmo ei näytä olevan yksin. Varjot liikkuvat hänen ympärillään - taulussa, koko seinällä.

Juska nousee istumaan. Nuoren naisen katoaminen lähimetsään tekee oksien levottomasta liikkeestä vaikean sivuuttaa. Hän ei ajattele kadonnutta suoraan, mutta ajatus kulkee mielessä kuin hiljainen taustakohina. Metsä taulussa näyttää tietävän jotakin, ja tunne ärsyttää häntä koska taulu on vain taulu.

Ehkä se vain näyttää syvemmältä kun sen pitäisi olla.