Muutenkin rovastia kiukutti. Ihmiset kansoittivat tämänpuolista maailmaa ja vainajat tuonpuolista eikä kumpiakaan osapuolia saanut loukata. Nyt oli tulossa Pyhäinmiesten päivä, ja silloin rovastilla ei ollut menemistä pitäjän vanhaan puukirkkoon. Herran huone oli tulevana pyhänä varattu vainajien messulle.
Mutta miksi Britta osallistui hiljaisten kirkonmenoihin? Rovasti oli tutkinut sukutauluja sekä kirkonkirjoja, mutta mistään ei ollut vahvistetavissa että vanha Britta todella oli se kuuluisa Nukkujatar. Tästä hän tulisi ottamaan selvää nyt kun kylään odotettiin kaukaisia vieraita jotka osaisivat kertoa lisää. Ja jos Britta enää ei olisi elävien kirjoissa tuli hänet komentaa takaisin hautaan, se oli rovastin kurinpidollinen tehtävä.
Satamaan oli tällä välin alkanut kertyä uteliaita. Oli laiva tulossa ja sen mukana Muorin amerikansisar sekä tämän serkkutyttö. Eipä moni aavistanut että Ruotsinmaalta laivaan oli myös astunut provinssitohtorin vanhin tytär.
Luotsi oli viime hetkellä noudettu saaristosta apuun, ja hänen vastuullaan oli saattaa matkustajalaiva turvallisesti satamaan. Mies tiesi jo ketä kapteenilla oli kuljetettavanaan, ja varsin uteliaana hän odotteli nyt kauniin amerikanserkun saapumista.
