Valurautapannu

Tuskin olen onneton vaikka kerron kirjoissani

säälittävät tarinat.

Runoilisit joskus purppuraisesta onnesta

leimuavasta intohimosta

ja ripustaisit ikkunaasi

röyhkeänpunaiset kukkasverhot,

pulputtaa hilpeä ystävätär

istahtaessaan tummuneen massiivisen 

kirjoituspöytäni ääreen,

tarkastellen huoneeni ruskeutta

painavasti laskeutuvia samettiverhoja

jalkalampun kellastunutta varjostinta.

Sinähän olet synkkä ja raskas

kuin entisajan valurautapannu,

se toteaa.

Olenhan minä,

lähes ikuinen ja kuitenkin kuin uusi

säröiltä suojattu 

kolhuja kestävä

ruostekin hellästi hyväillen poistettavissa.

Ominaisuuksia

Uteliaisuus ei pue kaikkia mutta se pitää hengen vireessä, eikä koskaan tiedä miten käy...

Mowitzin surupuku

Kulta, samettiruusu, kaunein koruni
kuiskailin jalosti hänelle.
Mutta ensi-ilta oli ohi
jäljellä nämä lupaukset
kuin hyljätty peltinen pastillirasia
täynnä teräviä neuloja
ilman silkkilankaa.
Vuoteessakin enää vain
neulatyyny.

Päivien harmaat höyrypilvet
harhailevat lieden yllä
menneet hetket mustat kuin
kattilanpohjaan palaneet.
Niiden käry ei lämmitä.
Suhteemme kuin paleltuneeet perunat
tiesitkö, ne imeltyvät parhaiten.

On vielä matkaa meillä
kaunaa ja kostoa
kunniakkaidenkin päivien kautta
sitä suurta luopumista varten
toisistamme.

Enkeli arpoo surumenoja
erokirjeitä
minne sattuu.

Kristallit rukiin muruset (2017)

Ikkunastani kauan sitten

Sain teini-iän ystävältä tämän upean pyyheliinan. Sehän on niin kaunis että tekisi mieli laittaa raameihin tauluksi seinälle!Osan tästä maisemasta näin sen aikaisesta huoneestani Pietarsaaren keskustassa. Kun tarkaan katsoo niin löytyy myös kaupungin kolme tunnettua symboolia - usko, toivo ja rakkaus.

Tapahtuma kukkapenkissä

Siinä ne seisovat selkä suorana, talvitörröttäjät. Nekin ovat omalla tavallaan kauniita. Mutta nyt on kyllä aika järjestää niille vuoden ensimäinen vernissaus jotta saisivat ajoissa inspiraatiota tulevalle sesongille. Tänään on melkein kesä, +18 astetta ja enemmänkin auringossa täällä Länsi-Ruotsin rannikolla Tanskan lähettyvillä. Mitä tuo hankivanhus oikeastaan enää odottelee turhan toivossa?

Pääsiäinen

Arvoisa Rouva Talvi

Avaa käsilaukkusi
älä enää piilottele niitä -
poimi esille kevään avaimet!

On toki loistava paiste ja hohtava hanki,
mutta päästä nyt vihdoinkin vapaaksi sen alla
keväästä unelmoiva hangen vanki

Lainasiivet

Sadunhohtoinen nainen lentoasemalla
kultakutreistaan huolimatta
ei taida olla enkeli
sillä siinä tapauksessa hän
olisi noussut omin siivin.

Taivaalta palattuaan
hän koki jalon ajatuksen

halusi timantin
etuhampaaseen.