Kynttiläkaupan varjot

Kun poikkesin Boulevardilta pienelle sivukadulle, näin entisen vaimoni touhuavan ahtaassa kivijalkaputiikissaan. Hän puikkelehti kynttiläliikkeessään, kädet täynnä hopeapaperia ja joulunauhoja. Hän nauroi asiakkaalleen, aivan samalla tavalla kuin ennenkin – pieni hymykuoppa vasemmassa poskessaan. En ollut uskoa silmiäni. Ex-vaimoni oli yhä elossa.

Kuka sairas ihminen oli siis laittanut hänen kuolinilmoituksensa tämän päivän lehteen? Miksi?

"Kaipaamaan jäivät läheiset ja ystävät." "Siunaus on toimitettu."

Minä olin hänen läheisensä, mutta en ollut saanut kutsua mihinkään siunaustilaisuuteen.

Aamulla palasin liikkeeseen. Ovi oli auki, vaikka kyltti sanoi Suljettu. Kaikkialla oli pinottain pitkiä, vaaleita kynttilöitä. Niihin oli kaiverrettu etunimi sekä syntymävuosi, ja nainen sai jatkuvasti muuttaa niiden aakkosjärjestystä kuin toimituslistoja. Hautajaisiin? Yhdessä luki minun nimeni.

Entinen vaimoni ilmestyi ovelle. Hän näytti siltä kuin olisi valvonut koko yön.

“Ne eivät ole mitään rituaaleja”, hän sanoi. “Ne ovat merkintöjä." Sitten hän alkoi kertoa miehistä. " He seuraavat kuolinilmoituksia. Jos asunto on tyhjillään, he käyvät sisällä ennen kuin omaiset - mikäli heitä edes on olemassa - ehtivät paikalle. Minä teen heille kynttilöitä, kuin listoja. Velkojeni takia.”

“Ja miksi minun nimeni on täällä?” “He luulevat, että sinä tiedät liikaa.”

Puhelimeni värähti. Tuntematon numero.

“Ilmoitus rekisteröity. Vainaja: [minun nimeni ja syntymävuosi].”

Sydämeni jysähti.

Kadulla odotti musta pakettiauto. Kaksi tummapukuista miestä nousi ulos, kansio kädessään. He näyttivät enemmän kiinteistövälittäjiltä kuin rikollisilta.

“Teidän osoitteenne näyttää olevan tyhjillään päivisin”, toinen sanoi. “Helppo kohde. Harmi että olette vielä elossa.”

Entinen vaimoni astui väliin ja ojensi heille paksun kirjekuoren.

“Perun sopimuksen. Tässä on kaikki. Poistakaa hänet listalta.”

Miehet laskivat rahat, nyökkäsivät ja sulkivat kansion.

“Hyväksytty. Mutta muistakaa että me seuraamme kuolinilmoituksia. Jos nimi ilmestyy lehteen, me käymme tutkimassa vainajan asunnon hautajaispäivänä.”

Miehet nousivat autoon ja ajoivat pois.

Entinen vaimoni kääntyi minuun päin.

“Minun on lähdettävä. 

Jäin kadulle kynttilä kädessäni. Poissa olivat rikolliset, jotka tiesivät, mikä talo oli tyhjä asukkaista.

Minä olin ollut yhden kuolinilmoituksen päässä väärästä kuolemasta ja taloni pikaisesta ryöstöstä.

***

Tämä vanha tarinani jättää epäselvyyksiä ilmaan. Kun kirjoittaja ei tiedä, mitä tarina haluaa, tarina alkaa matkia muita tarinoita. Minulla oli nimiä, paikkoja, symboleja, epämääräisiä syitä ja aiheita, elementtejä mutta ne eivät juurtuneet mihinkään eivätkä palvelleet ketään. Ne olivat kuin kulisseja, jotka liikkuivat kun hahmot kävelivät ohi. En ollut tyytyväinen tähän ensimmäiseen yritykseeni kirjoittaa fantasianovelli vuosia sitten! Minun oli opittava karsimaan! Kiitos että kuitenkin jaksoit lukea.