Silkkiä, pitsejä, tylliä, torpan tarinaa

Rimssuhameet ja töyhdöt ympäröivät muoria kun hän sovitti sinistä kretonkileninkiään sermin takana. Mielikin oli kuin tanssiaisissa, kuin leijalisi ilmassa. Onneksi tuuli ei kuljettanut hänen ajatuksiaan... Väinö-veli menossa naimisiin, ja tästä tulisi muorin kaunein juhlamekko konsanaan.

Muori kääntyili salin peilin edessä tyytyväisenä näkemäänsä. On niin paljon mitä en tarvitse, hän ajatteli, mutta nyt hän katsoi kuvastimeen tuntematta mielipahaa tai nuukuuden kuiskauksia.

Muorin ajatukset vaelsivat takaisin nuoruuteen, aikaan jolloin hän oli ahkeroinut Kapteenskan Kotiapuna merikapteenin kauniissa kodissa. Väinökin oli ollut sillloin tällöin apuna ja seurana, kunnes Kapteeni oli houkutellut nuorukaisen mukaansa maailman merille.

Muorin ja Väinön välille kasvoi etäisyys noiden pitkien vuosien aikana, mutta nyt velimies oli palannut kotiseudulleen. Vaikka Kapteeni oli poissa hän eli muorin ajatuksissa vieläkin harva se päivä, salaisena ilon lähteenä,  ikikukkana kristallimaljakossa, mutta muori oli varovainen sekä  tunteittensa että ajatustensa suhteen. - Muori havahtui, ei ilo eikä suru ole ikuisesti kestävää, ja nyt oli ruvettava suunnittelemaan hääjuhlien valmistelua.