lauantai 31. elokuuta 2013

Torpan tarinaa - puhtia elohon

Suvi on kääntynyt syksyä päin. Vilja on koottu pellolta, ruskehtavan keltainen sänki vain jäljellä. Aamukaste viivähtää kauan aurinkoisessa rinteessäkin, ja iltojen hämärtyessä ikäihmisten mielet valtaa hienoinen alakuloisuuden tuntu. Korjataan satoa, ja herkulliset piiraat paistetaan pitoihin.

Syrjäkylän nuoret elävät reitillä omaa elämäänsä, unelmoiden ja uutta tuntematonta odotellen, kuten koulunopettajan Maijakin aikoinaan. On jo vuosia siitä kun hän avioitui nukketehtailijan kanssa ja muutti pääkaupunkiin.






















Nyt heidän perilllisensä, ennen aikojaan syntyneet mutta kuitenkin eloon päin kamppailleet,  kuuntelevat iltaisin vanhempiensa kertomuksia siitä millaista elämä oli ennen. Rikkaus ja köyhyys eivät koskaan liittyneet saumattomasti toisiinsa, ja lapset ihmettelivät varsinkin tarinoita syrjätorpan Muorista ja tämän lapsuudesta. Oli olkisänky, peittona lampaannahka tai villainen ryijy. Jos ei ollut varaa kokonaiseen lakanaan niin puuvillaisen kankaan puolikas käännettiin täkin reunan ylitse. Kartanossa oli kuitenkin ollut oikeita leikkikaluja, ja vierassänky laitettiin siellä aina hienoksi kokonaisilla pitsilakanoilla.

Tällä välin uutiset ovat kiirineet meren lahden yli luostariin. Isonenäinen nainen, maakreivitär, on saanut tietää että Aune-kylvettäjän on lähdettävä luontaisparantolasta. Ehkäpä hän voisi ottaa Aunen paikan?






















Mutta mihin Aune? Pitäjän rovasti on tullut ajatelleeksi Aunelle sopivaa sulhasta ja yhdessä Aunen vanhempien kanssa on päätetty nuorten häät. Rovasti lähtee matkaan hakemaan sulhasta, saaressa yksin asustavaa nuorta luotsia.






















Purjehdus on pitkä, eikä kirkon miestä mielellään päästetä laivan kannelle. Kalastajathan ovat aikojen alusta asti  pelänneet mustatakin läsnäolon merkitsevän onnettomuutta syvillä vesillä.





















Ja niinhän sitten käy että paluumatkalla ruori pettää. Kalastaja-alusta ei kapteeni kykene pysäyttämään ennenkuin se on tunkeutunut rymäkällä satamakapteenin taloon. Rantaan kerääntynyt väki pelästyy kovasti, ja apteekkari vaimoineen ja ottopoikineen huolestuu sitä miten rovastin on käynyt. Aunen tuleva sulhasmies, luotsi, on tapahtuneesta huolimatta toiveikkaan näköinen. Pianhan hän kohtaisi tulevan morsiamensa ja veisi tämän yksinäiseen saareensa.






















Kohta pian, syksyisenä päivänä kun pilvet kulkevat poikkeuksellisen alhaalla, Aune vihitään avioliittoon luotsimiehen kanssa. Aviomies näyttää pitävät tyttöä mieluisena, mutta Aune on kovin vaitelias ja ihmettelevä. Kaivanneeko hän elämää luontaisparantolassa apteekkarin ottopojan kanssa?

6 kommenttia:

  1. Kylläpä on upeaa tarinaa ja ihanan näköisiä kuvakollaaseja.
    Tulin kertomaan, että olet voittanut Tantta-1 -kortin omaksesi. Postitan sen , kunhan ehätän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos, sekä kommentista että korttivoitosta. Ilahduin!

      Poista
  2. Aune parka, mies näyttää humanderilta, mikä lie:)
    Mainio kuva tuo jossa pappi on aluksessa ja miehistö maissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo aluksen olen nähnyt ja kuvannut, siellä se kököttää puoliksi talon sisällä vieläkin... ei siis mitään kuvankäsittelyä siinä mielessä!

      Poista
  3. Kuvat ja teksti ovat jälleen upeaa työtä!

    VastaaPoista
  4. ATC-Tuplavaihtoon ilmoittautuminen blogissani! :D

    VastaaPoista