... ja kauan säilytetyt esineet saivat Muorin taas muistelemaan menneitä. Kuten tuo ikivanha puoliympyräinen synnytystuoli. No, sitähän ei enää ollut tarvittu pitäjässä vuosikymmeniin. Ja nuo ahtaat kangaspuut jotka olivat niin kapeat että piti laittaa sauma keskelle kudosta, ne hän oli saanut kartanosta vaihtamalla pari räsymattoa kaupanteossa. Ajatella, Muorin isoäiti loi aina kankaat katon orsiin.
Syysmyrsky oli vielä armahtanut ulkosaaristoa. Oli kuulaita lämpöisiä iltoja ja vesi lepäsi rauhallisena kuin peili. Aune vetäytyi yhä useammin yksinään rantaan ja mietti tulevaisuuttaan. Hänet oli häädetty luontaisparantolasta ja pakotettu avioliittoon luotsin kanssa, mutta Aune oli sisukas eikä aikonut lainkaan tyytyä toisten sanelemaan kohtaloon. Hän kaipasi pois täältä, ja hän kaipasi Maija-sisartaan.
Maija oli vuosia sitten muuttanut kaupunkiin ja eli siellä omaa elämäänsä nukketehtailijan ja kahden lapsensa kanssa. Piti kotia, hyöri kaikkialla ja auttoi tehtailijaa maalaamalla nukkekasvoihin elävien ilmeitä.
Joskus hän mietiskeli miten kylpylän vesitohtori mahtoi voida, oliko hänelle löydetty sopiva morsian Aunen lähdettyä? Provinssilääkärin kolme kaunista tytärtä oli kuulemma rovastin ehdotuksesta esitelty pojan vanhemmille, mutta ylväiden, hemmoteltujen tyttärien äiti epäröi ja vitkasteli. Hänen keskiaikaisen suvun katsomukseen ei sopinut tämänlainen maallinen höpsöttäjä joka istutti potilaitaan jäisessä vedessä maksua vastaan. Eihän siitä seurannut pyhimysmäistä oloa tai siunausta jota jokaisen
Ja aika näytti että kaunottarien varttuessa muitakin kosijoita ilmaantuisi paikalle.
Mie jo kaipailinkin jatkoa tarinalle, kiitos! Taas tuli paljon mutusteltavaa, upeita kuvia ja juonen käänteitä.
VastaaPoistaKiitos kannustuksesta! Hitauden rikkautta tässä kai on oltu opettelemassa tai sitten laiskamato on puraissut, mutta jatkoa on luvassa ;)
VastaaPoistaIhanan mielenkiintoinen ja koukuttava tarina. Odotan jatkoa innolla ;)
VastaaPoista