Torpan tarinaa - juuret

On niin tärkeää että jokaisella ihmisellä on juuret. Olivatpa ne sitten kiinni myrskyn tuivertamassa siloisessa rantakalliossa, mustan turpeen turvassa, tai ainoastaa omassa mielessä ajatusten solisevassa virrassa. Amerikansisar oli alkanut pohtia menneitä vuosikymmeniä ja kotimaahan syrjäpitäjään jääneitä rakkaitaan. Kohta hän palaisi sinne, ja tällä kertaa nuori serkuntytär olisi mukana matkalla. Tehtiin valmisteluja, koreita leninkejä ommeltiin tytölle matka-arkkuun.

Kaukana kotimaassa, luostarisaarella meren ulapalla, tehtiin toisenlaista lähtöä. Isonenäinen nainen oli maalannut valmiiksi taulunsa Madonnan ylöspäin nousevista kyynelistä, ja asetteli niitä nyt huolellisesti vanhaan ruuheen. Syksyinen ilta oli leuto, ja kuun sirppi valaisi autiota ulappaa.

Kylän asukit ahkeroivat näinä  syksyn viikkoina viininteossa. Korjattiin talteen happamia omenia, makeita päärynöitä. Laivalastillinen viinirypäleitä oli saapunut vieraasta maasta aluksen uumenissa. Niitä ihmeteltiin ja maisteltiin, ja ilmassa oli juhlan odotusta.

Provinssitohtorin nuorin tytär Anna Beata oli saanut sisareltaan useita kirjeitä. Sisar oli lähetetty kotoa kauas pois Ruotsinmaalle sen jälkeen kun epämieluisia kosijoita alkoi ilmestyä kylälle aamusta iltaan. Jo vuoden verran hän oli asustanut yksinään vanhan maanviljelijäparin luona vieraassa maassa, kieltä taitamatta. Vanhukset eivät jaksaneet pitää tytöstä huolta mutta teettivät hänellä rankkaa työtä ruokapalkalla.

Sisaren tuorein kirje Ruotsinmaalta antoi aavistaa että jotakin tärkeää elämänkäännettä hän oli salannut sekä vanhemmiltaan että nuorimmilta sisariltaan. Uskaltaisiko hän kertoa kaiken? Vaikeaa oli tytön elämä ollut vieraalla maalla, mutta vielä vaikeampaa oli palata kotiseudulle. Lähtö arvelutti, mutta ei ollut muutakaan neuvoa.