Torpan tarinaa - tusinoittain

Nyt tämän sulkakynän pitelijän täytyy päästää teidät armaat lukijat kesälaitumille, ja sitä ennen vain nopeata vauhtia kertoa tapahtumien kulku pitäjällä.

Kuten arvaatte, provinssitohtorin tyttäret löysivät meren saaresta mielitietyt pojat. Neidot kulkivat rantakalliota kuin kullanhohteisessa unessa. Myhäillen heidän keveitä askeliaan tarkkailivat Meren Majakkanainen ja kaksi taivaankannen enkeliä.

Mutta komeat ja ahkerat olivat sulhaspojat, veneveistämöllä. Kihlajaiset määrättiin jo juhannuslauantaiksi.

Provinssitohtorin vaimo joka täten koki vieläkin suuremman menetyksen - olihan jo vanhin tytär jäänyt luotsin vaimoksi samaiseen saareen -  hirmustui tummanpunaiseksi mutta sitten kalpeni ja laihtui kuin kuun sirppi pakkasyönä ja lopulta kuihtui pois tästä elämästä.

Oli kaksi muutakin naisihmistä joille elo ja päivittäinen taivallus tuli aina vain ankeammaksi. Muistattehan vielä Isonenäisen naisen, ratsumestarin lesken ja keisarillisen vapaaherrattaren? No, totuus näyttäytyi aivan toisenlaiseksi ja hän nääntyi lopulta kaurapurotautiin.

Entä sitten Muorin Amerikansisar?

Tämä kyllästyi lannan tuoksuun ja kananmunien keruuseen, palasi Amerikkaan, eikä hänestä sen koommin kukaan osannut kertoa yhtikäs mitään. Luultiin että kuoli naimattomana vaikka ei rutiköyhänä. - No sitten on vielä Neula-Britasta kertomatta. Entinen ompelija sekä Väinön suloinen kihlattu oli nyt tullut mieleltään hauraaksi ja näki päiväunelmia kirjoituspöytänsä äärellä. Väinö-sulhanen oli jättänyt Britan vuosikymmeniä sitten kun luuli tämän olevan entinen sanomalehdestä kuuluisa Nukkujatar.

Väinön kohtalosta pitää ottaa selvää myöhemmin kun kerkeän ja uskallan. Nyt haluan vielä kertoa Kylpyläparantolan vesitohtorista. Hän päätti lähteä Kiinanmaalle oppimaan lisätietoa, joten nyt hän valmisteli suurta matkaansa sohvassa makoillen ja kirjoja tutkien. Hän puhui päivä päivältä enemmän itsestään ja pätevyydestään. Kylvettäjä-Aune ja vesitohtorin äitipuoli olivat hyvin huolestuneita.

Kiinanmatka lähestyi ja siniveriset aatelisnaiset itkeskelivät jo. He kaipasivat enemmän tohtoria kuin jääkylpyjä.

Muorikin oli torpan olkipatjalla öisin nähnyt enteilevää unta pojan tulevasta matkasta hirveän kauas pois.

Mutta Muori oli nähnyt myös toisen kohtalokkaan unen. Siinä hän oli nuorena hoikkana tyttönä, mutta kuitenkin harmaapäisenä, lohduttamassa vanhaa Ruustinnaa jonka rovasti oli niin ilkeästi hyljännyt.

Ruustinnan elämä pappilan yläkerrassa oli ollut ankeaa. Kerrottiin kylällä että hän oli löytänyt vanhojen tapettien välistä rahasetelin ja asiakirjan, mutta mahtoiko olla totta.

Ja juuri ennen Vesitohtorin lähtöä Kiinaan Kylpyläparantolan rannassa tapahtui sitten järkyttävää.

Ruustinna oli surun murtamana, kenenkään huomaamatta, astellut kylpylän portaita alas synkkään veteen ja hukuttautunut virran kiemuroihin. Mitään ei ollut tehtävissä. Mutta Rovastia ei kovasti tämä koskettanut. Hän oli muuttanut kartanoon ja hätisteli siellä asuvaa nuorta ompelijatarta vaimokseen.

Mutta ompelijatar olikin upeaa valikoivaa sorttia, kyllästyi ja lähti kartanosta pois.

Taloon saapui heti hänen jälkeensä uusi salaperäinen nainen joka yksinkertaisesti käveli seinän läpi sisään...

... eikä hän ollut Rovastille mitenkään armollinen tai vastaanottavainen.

Nyt kokoontuisivat pian kylän tärkeät ihmiset miettimään tilannetta, ja Muori tarjoili kahvia.

Väinökin, nykyisin pitäjää kiertävä vapaasaarnamies, tuli paikalle ja Muori ilahtui kyyneliin asti veljensä tapaamisesta.

Hyvät lukijat, tässä pitäjän uutiset pikimmiten. Torpan tarina jatkuu syksyllä tästä sulkakynän kärjestä jos mustetta riittää kristallipullossa vielä.

Mukavaa kesää teille kaikille!