Olin viettänyt unettomia öitä lahja-asunnossani josta kerroin Krapuhaasteessa.
Kuinka hyvä olikaan palata omaan torppaan. Mutta en vieläkään osannut jättää
aavistuksiani. Palelin vällyn alla karvalakki päässä ja vanha kissa lämpötyynynä
kyljessä. Mietitytti. Mitä oikeastaan olin pannut merkille Cordelian entisessä
huoneistossa?
Olin säästänyt viinipullon ja lasimme siltä illalta kun Cordelia ja minä
olimme juhlineet yhdessä. Hän muuttaisi seniorikotiin ja minä olin saanut hänen
asuntonsa. Oli syyskuu 1998. Sama pullo pöydällä vieläkin ja hiukkasen verran
viiniä samoissa laseissa. Mutta kuvittelinko että niistä lehahti nenään tuore aromi?
Pullon etiketti oli sama, mutta vuosikerta ei. Don Ramon satoa 2001. Siis viime vuodelta.
Korkattu aivan viime aikoina. Nyt minua alkoi viluttaa ensimmäisen kerran. Cordelialla ei
ollut kännykkää enkä halunnut yllättää häntä enää tänään myöhäisenä iltana. Aloin selata pöydälle jäänyttä taskuallakkaa johon Cordelia oli tehnyt päiväkirjamaisia merkintöjä.
Joskus aivan arvoituksellisia.
"Tänään selvisi R:n tapaus talon pihalla." Mitähän sekin tarkoitti? Heti huomenissa halusin
lähteä tapaamaan vanhaa rouvaa. Cordelia oli ollut leski jo monta vuotta. Hänelle oli lopultakin
jäänyt aikaa maalata unelmiensa taulut. Niistä tulisi modernit, mustavalkoiset. Niin tapahtuikin.
Mutta eräänä yönä Cordelia oli nähnyt unen jossa vitivalkoisen huoneen keskellä oli musta viivamainen seinä. Sen takaa hän oli kuullut miesvainaan äänen joka kertoi hyvin selvästi että mitään viestiä ei kannattaisi odottaa elävien ja kuolleiden välillä. Loppu oli ikuinen.
Cordelia ei halunnut pitää taulujaan sellaisen sanoman jälkeen joten ne jäivät roikkumaan seinälleni.
...
Jatkoa seuraa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti