Milloin alkoi tuntua tuskalliselta tulla tänne? Ei se ollut sisustuksesta riippuvaista, päinvastoin. Joka kerta ajettuani hissillä seitsemänteen kerrokseen viivyttelin rappukäytävässä ennenkuin poimin käsilaukusta tänne sopivan avainnipun. Ovikellon soittaminen oli turhaa. Ei siellä enää ollut ketään. Asunnosta oli tullut minun oma keitaani. Mutta kuinka kauan minulla olisi varaa pitää sen itselläni?
En ollut koskenut täällä mihinkään. Jäljellä oli vieläkin viimeinen pullo ja kaksi viinilasia. Ainoat tuliaiseni olivat niittyleinikit jotka ripustaisin vaatehuoneeseen. Seuraavalla kerralla laittaisin ne maljakkoon kuivakukiksi, sitten kun olisi aika tyhjentää pieni tarjoilupöytä. Kitarasta en pitänyt, sen veisin kirpputorille.
Mutta kuka oli käynyt kastelemassa viherkasvin? Viime käynnistäni oli kulunut vuosi.
Mystinen tunnelma kravussasi. Haikeutta ja hivenen yliluonnollisuutta, kiehtovaa.
VastaaPoistaKivaa, kun tulit mukaan krapuilemaan!
Linkin krapuusi saat, kun klikkaat juttusi otsikkoa. Osoiteriville tulee silloin linkkin, jonka kopioit ja liitat blogini kommentteihin.
Kiitos sinulle mukavasta aloitteesta!
PoistaHi! Jännä lopetus, kuka??? Hyvä käänne tuo loppu, antaa jatkomahdollisuuden.
VastaaPoistaVoi olla että johtolankoja löytyy...
PoistaSalaperäinen asunto. Selvästi jollain muullakin on avain, kun kukkaa on kasteltu...
VastaaPoistaEhkä ei niin autiota kuin kuvittelin
PoistaUteliaisuuden herättävä Krapu. Nyt tekisi mieli pyytää jatkoa, jotta huonekasvin mysteeri selviäisi.
VastaaPoistaTulossa on, huomasin juuri jotakin uutta
PoistaTämä kaipaa jatkoa. Tunnelma mystinen. Mikä on asunnon/ asukkaan/asukkaiden tarina? Mielikuvitus möyhii ratkaisuja....:D
VastaaPoistaOlisi pitänyt yhdistellä tapahtumia aikaisemmin, mutta ei liene vieläkään liian myöhäistä. Katsotaan, mietitään
PoistaHuoneistoon liittyy voimakkaita tunteita. Haikeutta? Ripaus mystisyyttäkin. Hienosti johdattelit tarinaa. Minunkin uteliaisuuteni heräsi.
VastaaPoistaTäytyy tässä muistella ja tulkita..
PoistaTuo aloitus oli hieno! Ja sitten kiinnostus vain lisääntyi: kaksi lasia. Ketkä olivat istuneet pöydän ääressä? Tarinan minäkö? Kuka oli se toinen? Jatkoa odottelen minäkin. Enkä ainakaan itse kaivannut mitään yhdistelyjä enkä muita etukäteistietoja. Ihan itsessään riittävä tarina.
VastaaPoistaKiitos, edetään hitaasti niin että tulee oikeita johtopäätöksiä
PoistaJutun minä siis tietää, että joku muukin käy. Mutta tietääkö kasvien kastelija? Hän ehkä vielä yllättyy.
VastaaPoistaSiinäpä se, yllätys jopa minulle kirjoittajalle. Jatkoa on jo luettavissa (osa 2) ja lisää tulossa kynänvarresta. Kitos että piipahdit!
Poista