Cordelia oli ollut liian vanha ja yksinäinen eikä pitänyt naapureista jotka kutsuivat häntä sivistymättömästi Ellaksi. Kun tuntemattomat alkoivat varastaa postimerkkejä kirjoituspöydän laatikosta Cordelia lahjoitti asuntonsa minulle, ainoalle sukulaiselleen, ja muutti seniorikotiin. Mukana sinne kulkivat Venäjältä periytyneet raskaat huonekalut, matot, kristallit ja öljymaalaukset. Otin kiitollisena vastaan lahjan joka asunnon lisäksi koostui mustavalkoisista taideteoksista. Ne olivat 98 vuotiaan Cordelian uutta tuotantoa mutta missään tapauksessa hän ei halunnut niitä mukaansa. Selityksen saisin myöhemmin.
Kirpputorilta ja taloyhtiön roska-asemalta löysin tarvittavat huonekalut. Viinipullo laseineen oli muisto yhteisistä jäähyväisistämme. Niin ainakin luulin.
Olin säästänyt Cordelian päiväkirjan. Se lojui pöydällä ja tulisi paljastamaan kuinka mahdoton kohtaa aavistamattoman.
Ihana tarina taas. Olet kyllä mestari käyttämään oikeita sanoja
VastaaPoistaKiitos! Jokaisella meistä on omat taikasauvamme, niin sinullakin!
VastaaPoistaJatkoa tulikin pian! Salaperäisyys vallitsee edelleen. Taitavasti purat tarinaa eteenpäin.
VastaaPoistaHei, kiva kun kävit taas. Jatkoa seuraa sitten kun....
Poista