Meidän täytyy oppia unohtamaan se elämä mitä olemme suunnitelleet, voidaksemme elää sitä elämää mikä meitä odottaa. (Joseph Campbell)
Voimme saada kaiken mitä tahdomme, kunhan vain olemme
tarpeeksi epätoivoisia. Intensiivisyyden on oltava niin vahvaa että se tunkeutuu
ihon läpi ja tavoittaa voiman mikä loi maailman. (Sheila Graham)
Kumpikaan vaihtoehto ei kuulosta helpolta, pikemminkin kamppailulta josta vain
sitkeämmät selviävät. Tai joltakin tahmealta mistä kompuroi eroon joko voittajana
tai luovuttaneena. Olisi paljon hauskempaa jos riittäisi että pelkästään on, hengittää
ja ihmettelee.
Puristatko käsissäsi suunnitelmaa, jonka teit vuosia
sitten? Miksi sinun tulisi unohtaa se? Nyt paperi on kellastunut, taitteet kuluneet, mutta pidät siitä kiinni
kuin se olisi lupaus. Suunnitelmat ovat turvaa, ja turva on makeaa silloin kun
maailma tuntuu liian suurelta. Niin kauniin piirustuksen pois heittäminen on
kuin kuolisi sisimmässään ennen aikojaan, ja sitten puoli vuosisataa myöhemmin
todettaisiin kuuluneensa niihin ihmisiin joita ei koskaan nähty onnellisina.
Ehkä on olemassa kaksi todellisuutta? Ylemmän kulisseissa odottavat niin monet unelmat ja toiveet, tavallisen keskellä arjen ilot ja surut, itkut ja naurut.
Juuri nyt kannamme taskussa menneen vuoden avainta, mutta pian aika vaihtuu uuteen. Vai petämmekö itseämme tuijottamalla kahden numeron näkymätöntä väliä ja pelkäämällä että mikään ei muutu, tai että
kaikki muuttuu. Tai että loppujen lopuksi tulevakaan vuosi ei kyyditä meitä mihinkään erikoiseen.
Lupaa kysymättä taivas tummuu vielä yhden sävyn verran
ennen kuin se valkenee. Silloin viimeistään kannattaa yrittää uudelleen tai olla suunnittelematta yhtään mitään. Teemme miten tahansa, kyllä se tuleva vuosikin kyydittää ja kieputtaa meitä Linnunradan matkaajia. Se on muuten hyvä paikka kasvattaa
planeettoja.
Rauhallista uutta vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti