Puolukkapurkki

 

Reetta oli vakuuttunut siitä, että mikään hänen elämässään ei tapahtunut sattumalta. Kaiken takana piili tarkoitus. Tai oliko se tarve? Ehkä toive? Kunhan ei vaan ollut huoli tai jotakin vielä kielteisempää mikä oli työlästä kätkeä toiselta. Pelko. Pettymys. Epätoivo. Joku vinoon latautunut ajatusvoima mikä kyti hänen sisällään ja houkutteli paikalle enemmän pahaa kuin hyvää?

Ehkä oli paras ettei tapahtunut mitään. Ei ollut hänen vastuunsa paljastaa tähtien salaisuuksia tai löytää joku valtameren saari mitä ei vielä ollut kartalla. Oli suurenmoista olla vain olemassa ja elää. Valita muotivaatteiden sijasta sellaista mikä ei hangannut, pistellyt, kiristänyt ja kutittanut.

Mutta Reetta ei aina muistanut vain elää. Hänellä oli taipumus dramatisoida.

Hän alkoi nukkua huonosti. Oli jo aamuyö kun hän kuuli miehensä yhtäkkiä huudahtavan jotakin käsittämätöntä. Herranjestas, oliko ukko sanonut nähneensä hiiren? Täällä, heidän kodissaan?

Mies näytti olevan valveilla, sytytti lukulampun. - Reetta, kuulitko? Heräsin siihen että naaman yli meni hiiri. Se oli ensin kuin höyhenen kosketus päälaella, mutta sitten se elukka viipersi lakanan päällä. Niin mies todella sanoi ja tuntui olevan vakavissaan, koska oli kutsunut häntä oikealla nimellä. Muutoin hän oli miehelle Reppa.

Reetta ravisteli täkkiään ja nousi järkyttyneenä kävelemään sinne tänne. Lattia oli kylmä ja aivot hetkessä valmiina diagnoosin tekoon, kuin terävä laaseriveitsi. Nyt se siis oli tapahtunut. Hän oli ollut oikeassa epäillessään jo pitkään että miehestä oli tulossa dementti.

Reetta alkoi pohtia kuinka hän selviäisi yksin talon hoitamisesta, mikäli lainkaan. Miten vaihdettiin proppu? Kellarissa vesipumppuun piti säännöllisesti täyttää ilmaa. Kuinka kompressori käynnistettiin? Hänellä ei ollut edes ajokorttia. Piti päästä eroon autosta, mutta miten? Hoitovaltakirja, oliko nyt liian myöhäistä laatia sellainen?

Aamulla keittiön pöydällä seisoi lasipurkki. Punainen kansi oli raollaan ja purkin pohjalla pieni vapiseva hiiri popsi kauraryynejä. Makuuhuoneesta ilmestyi uninen mies joka kertoi etsineensä hiirtä kaikkialta sänkyvaatteista mutta saanut sen lopulta kiinni avoimesta vaatekaapista.

Tyypillistä. Minä tiskasin hillopurkin aivan turhaan, Reetta ajatteli.