keskiviikko 9. maaliskuuta 2022

Krapuhaasteeseen


 








Milloin alkoi tuntua tuskalliselta tulla tänne? Ei se ollut sisustuksesta riippuvaista, päinvastoin. Joka kerta ajettuani hissillä seitsemänteen kerrokseen viivyttelin rappukäytävässä ennenkuin poimin käsilaukusta tänne sopivan avainnipun. Ovikellon soittaminen oli turhaa. Ei siellä enää ollut ketään. Asunnosta oli tullut minun oma keitaani. Mutta kuinka kauan minulla olisi varaa pitää sen itselläni?


En ollut koskenut täällä mihinkään. Jäljellä oli vieläkin viimeinen pullo ja kaksi viinilasia. Ainoat tuliaiseni olivat niittyleinikit jotka ripustaisin vaatehuoneeseen. Seuraavalla kerralla laittaisin ne maljakkoon kuivakukiksi, sitten kun olisi aika tyhjentää pieni tarjoilupöytä. Kitarasta en pitänyt, sen veisin kirpputorille.


Mutta kuka oli käynyt kastelemassa viherkasvin? Viime käynnistäni oli kulunut vuosi.

16 kommenttia:

  1. Mystinen tunnelma kravussasi. Haikeutta ja hivenen yliluonnollisuutta, kiehtovaa.

    Kivaa, kun tulit mukaan krapuilemaan!

    Linkin krapuusi saat, kun klikkaat juttusi otsikkoa. Osoiteriville tulee silloin linkkin, jonka kopioit ja liitat blogini kommentteihin.

    VastaaPoista
  2. Hi! Jännä lopetus, kuka??? Hyvä käänne tuo loppu, antaa jatkomahdollisuuden.

    VastaaPoista
  3. Salaperäinen asunto. Selvästi jollain muullakin on avain, kun kukkaa on kasteltu...

    VastaaPoista
  4. Uteliaisuuden herättävä Krapu. Nyt tekisi mieli pyytää jatkoa, jotta huonekasvin mysteeri selviäisi.

    VastaaPoista
  5. Tämä kaipaa jatkoa. Tunnelma mystinen. Mikä on asunnon/ asukkaan/asukkaiden tarina? Mielikuvitus möyhii ratkaisuja....:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi pitänyt yhdistellä tapahtumia aikaisemmin, mutta ei liene vieläkään liian myöhäistä. Katsotaan, mietitään

      Poista
  6. Huoneistoon liittyy voimakkaita tunteita. Haikeutta? Ripaus mystisyyttäkin. Hienosti johdattelit tarinaa. Minunkin uteliaisuuteni heräsi.

    VastaaPoista
  7. Tuo aloitus oli hieno! Ja sitten kiinnostus vain lisääntyi: kaksi lasia. Ketkä olivat istuneet pöydän ääressä? Tarinan minäkö? Kuka oli se toinen? Jatkoa odottelen minäkin. Enkä ainakaan itse kaivannut mitään yhdistelyjä enkä muita etukäteistietoja. Ihan itsessään riittävä tarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, edetään hitaasti niin että tulee oikeita johtopäätöksiä

      Poista
  8. Jutun minä siis tietää, että joku muukin käy. Mutta tietääkö kasvien kastelija? Hän ehkä vielä yllättyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäpä se, yllätys jopa minulle kirjoittajalle. Jatkoa on jo luettavissa (osa 2) ja lisää tulossa kynänvarresta. Kitos että piipahdit!

      Poista