Hannah Arendt
(1906–1975) oli saksalais - yhdysvaltalainen filosofi ja poliittinen
teoreetikko, jonka ajattelu keskittyi totalitarismiin, valtaan, pahaan ja
toimintaan. Hänen tunnetuimmat lausumansa liittyvät usein pahuuden
arkipäiväistymiseen ja ajattelun merkitykseen.
Kuulutko sinä niihin jotka pitävät ajattelua kysymyksinä - tai mitä kysymyksiä hänen ajatuksensa herättävät sinussa?
Tässä 'katsauksessa' Ahrendtin mielipiteet on revitty irti asiayhteyksistä. Eihän
hän ollut mikään järjestelmäfilosofi vaan hänelle keskustelu syntyi aiheesta
kuin aiheesta, ja monet mielipiteet ovat yleistettävissä vielä tänäänkin. Ja
järjestelmällisyys, kuka tarvitsee sellaista ja mihin?
”Minulle on
tärkeää ymmärtäminen. Kirjoittaminen on minulle yritystä etsiä ymmärrystä,
ymmärtämisen prosessia.
"Pahan suurin
vihollinen on ajattelun puute."
"Totuuden
kertominen ei koskaan ole poliittisesti tarkoituksenmukaista, eikä valehtelu
ole koskaan perimmiltään poliittisesti vahingollista."
"Toiminta on se
inhimillinen toiminta, joka vastaa syntymän tosiasiaa, ihmisen saapumista tähän
maailmaan."
Pidän yhä Hannah Ahrendtin ajatuksista. Niissä on jotakin terävää. Silti hänen ilmaisunsa jäävät leijumaan ilmaan pehmeinä kuin höyhenet - kauniita, mutta vaikeita ottaa kiinni.
Äskettäin bussissa
istuessani rupesin tuumimaan Ahrendtin lausetta, jonka olin kirjoittanut taskuallakkaan.
“Ajattelu on keskustelua itsensä kanssa.” Kuulosti viisaalta, mutta en keksinyt
mitä keskustelua olisi pitänyt käydä.
Silti jokin Ahrendtin
sanoissa puri. Ehkä ajattelu ei ollutkaan suurten filosofien yksinoikeus. Ehkä
se oli pysähtymistä, katsomista, huomaamista. Ehkä ei tarvinnut “soveltaa” juuri
Ahrendtia elämäänsä, vaan antaa sen olla paikka missä ajatukset saavat kulkea.
En edes huomannut
että keskustelu itseni kanssa oli juuri käynnistynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti