sunnuntai 20. lokakuuta 2013
Rubenin allakka
Herra Rubenin pikku putiikissa Benalmadenassa Espanjan aurinkorannikolla on tiskillä kenkälaatikko täynnä toinen toistaan kauniimpia taskuallakoita. Selailin aikani, mutta tätä korttia löytyi valitettavasti vain yksi kappale ja muut eivät kiinnostaneet niin paljon että olisin kehdannut poimia taskut täyteen. Ihailkaahan siis tätä tässä. Ruben ei aavistakaan että hänen allakkansa ovat loistavia atc-objekteja!
Ainon tantta-haasteeseen nro 4
Toimiston tytöt olivat keväästä lähtien supattaneet ja kikattaneet lounastunnilla aina Railin palattua reskontran ja laskukoneen ääreen. Taisivat olla kateellisia työtoverinsa uudesta onnesta. Raili oli nimittäin pääsiäisen aikaan vastannut miesopettajan lehti-ilmoitukseen ja nyt ne olivat jo menneet vihille. Raili oli sanoutunut irti työpaikastaan ja muuttaisi kauas toiselle paikkakunnalle. Kaupan myyjättärellä Kertulla oli varma kommentti valmiina.
lauantai 19. lokakuuta 2013
Torpan tarinaa - juuret
On niin tärkeää että jokaisella ihmisellä on juuret. Olivatpa ne sitten kiinni myrskyn tuivertamassa siloisessa rantakalliossa, mustan turpeen turvassa, tai ainoastaa omassa mielessä ajatusten solisevassa virrassa. Amerikansisar oli alkanut pohtia menneitä vuosikymmeniä ja kotimaahan syrjäpitäjään jääneitä rakkaitaan. Kohta hän palaisi sinne, ja tällä kertaa nuori serkuntytär olisi mukana matkalla. Tehtiin valmisteluja, koreita leninkejä ommeltiin tytölle matka-arkkuun.
Kaukana kotimaassa, luostarisaarella meren ulapalla, tehtiin toisenlaista lähtöä. Isonenäinen nainen oli maalannut valmiiksi taulunsa Madonnan ylöspäin nousevista kyynelistä, ja asetteli niitä nyt huolellisesti vanhaan ruuheen. Syksyinen ilta oli leuto, ja kuun sirppi valaisi autiota ulappaa.
Kylän asukit ahkeroivat näinä syksyn viikkoina viininteossa. Korjattiin talteen happamia omenia, makeita päärynöitä. Laivalastillinen viinirypäleitä oli saapunut vieraasta maasta aluksen uumenissa. Niitä ihmeteltiin ja maisteltiin, ja ilmassa oli juhlan odotusta.
Provinssitohtorin nuorin tytär Anna Beata oli saanut sisareltaan useita kirjeitä. Sisar oli lähetetty kotoa kauas pois Ruotsinmaalle sen jälkeen kun epämieluisia kosijoita alkoi ilmestyä kylälle aamusta iltaan. Jo vuoden verran hän oli asustanut yksinään vanhan maanviljelijäparin luona vieraassa maassa, kieltä taitamatta. Vanhukset eivät jaksaneet pitää tytöstä huolta mutta teettivät hänellä rankkaa työtä ruokapalkalla.
Sisaren tuorein kirje Ruotsinmaalta antoi aavistaa että jotakin tärkeää elämänkäännettä hän oli salannut sekä vanhemmiltaan että nuorimmilta sisariltaan. Uskaltaisiko hän kertoa kaiken? Vaikeaa oli tytön elämä ollut vieraalla maalla, mutta vielä vaikeampaa oli palata kotiseudulle. Lähtö arvelutti, mutta ei ollut muutakaan neuvoa.
Kaukana kotimaassa, luostarisaarella meren ulapalla, tehtiin toisenlaista lähtöä. Isonenäinen nainen oli maalannut valmiiksi taulunsa Madonnan ylöspäin nousevista kyynelistä, ja asetteli niitä nyt huolellisesti vanhaan ruuheen. Syksyinen ilta oli leuto, ja kuun sirppi valaisi autiota ulappaa.
Kylän asukit ahkeroivat näinä syksyn viikkoina viininteossa. Korjattiin talteen happamia omenia, makeita päärynöitä. Laivalastillinen viinirypäleitä oli saapunut vieraasta maasta aluksen uumenissa. Niitä ihmeteltiin ja maisteltiin, ja ilmassa oli juhlan odotusta.
Provinssitohtorin nuorin tytär Anna Beata oli saanut sisareltaan useita kirjeitä. Sisar oli lähetetty kotoa kauas pois Ruotsinmaalle sen jälkeen kun epämieluisia kosijoita alkoi ilmestyä kylälle aamusta iltaan. Jo vuoden verran hän oli asustanut yksinään vanhan maanviljelijäparin luona vieraassa maassa, kieltä taitamatta. Vanhukset eivät jaksaneet pitää tytöstä huolta mutta teettivät hänellä rankkaa työtä ruokapalkalla.
Sisaren tuorein kirje Ruotsinmaalta antoi aavistaa että jotakin tärkeää elämänkäännettä hän oli salannut sekä vanhemmiltaan että nuorimmilta sisariltaan. Uskaltaisiko hän kertoa kaiken? Vaikeaa oli tytön elämä ollut vieraalla maalla, mutta vielä vaikeampaa oli palata kotiseudulle. Lähtö arvelutti, mutta ei ollut muutakaan neuvoa.
tiistai 15. lokakuuta 2013
Syyssatu-kortit
Nämä hauskat, kauniit, ihanat syyskortit saapuivat haasteeseeni - kiitos teille osallistujille
Enkuli
Funchis
Kainis
Ulriikka.
Kuvitella miten eri tavoin samaa aihetta, "Syyssatu" voi tulkita ja toteuttaa! Paljon katseltavaa ja tuumittavaa näistä löytyy, värien iloa ja tunnelmaa. - En arvokaan yhtikäs mitään vaan lähetän teille jokaiselle neljälle osallistujalle tekemäni postikortin.
Enkuli
Funchis
Kainis
Ulriikka.
Kuvitella miten eri tavoin samaa aihetta, "Syyssatu" voi tulkita ja toteuttaa! Paljon katseltavaa ja tuumittavaa näistä löytyy, värien iloa ja tunnelmaa. - En arvokaan yhtikäs mitään vaan lähetän teille jokaiselle neljälle osallistujalle tekemäni postikortin.
maanantai 14. lokakuuta 2013
sunnuntai 13. lokakuuta 2013
Torpan tarinaa - nuorta sukupolvea
Muorilla oli viimeinkin aikaa kavuta pikkuruisen torppansa ullakolle enen talven tuloa. Siellä tuoksui sahanpuru...
... ja kauan säilytetyt esineet saivat Muorin taas muistelemaan menneitä. Kuten tuo ikivanha puoliympyräinen synnytystuoli. No, sitähän ei enää ollut tarvittu pitäjässä vuosikymmeniin. Ja nuo ahtaat kangaspuut jotka olivat niin kapeat että piti laittaa sauma keskelle kudosta, ne hän oli saanut kartanosta vaihtamalla pari räsymattoa kaupanteossa. Ajatella, Muorin isoäiti loi aina kankaat katon orsiin.
Syysmyrsky oli vielä armahtanut ulkosaaristoa. Oli kuulaita lämpöisiä iltoja ja vesi lepäsi rauhallisena kuin peili. Aune vetäytyi yhä useammin yksinään rantaan ja mietti tulevaisuuttaan. Hänet oli häädetty luontaisparantolasta ja pakotettu avioliittoon luotsin kanssa, mutta Aune oli sisukas eikä aikonut lainkaan tyytyä toisten sanelemaan kohtaloon. Hän kaipasi pois täältä, ja hän kaipasi Maija-sisartaan.
Maija oli vuosia sitten muuttanut kaupunkiin ja eli siellä omaa elämäänsä nukketehtailijan ja kahden lapsensa kanssa. Piti kotia, hyöri kaikkialla ja auttoi tehtailijaa maalaamalla nukkekasvoihin elävien ilmeitä.
Joskus hän mietiskeli miten kylpylän vesitohtori mahtoi voida, oliko hänelle löydetty sopiva morsian Aunen lähdettyä? Provinssilääkärin kolme kaunista tytärtä oli kuulemma rovastin ehdotuksesta esitelty pojan vanhemmille, mutta ylväiden, hemmoteltujen tyttärien äiti epäröi ja vitkasteli. Hänen keskiaikaisen suvun katsomukseen ei sopinut tämänlainen maallinen höpsöttäjä joka istutti potilaitaan jäisessä vedessä maksua vastaan. Eihän siitä seurannut pyhimysmäistä oloa tai siunausta jota jokaisen
tuli tavoitella. Rahanahneskin tohtori taisi olla. Kunhan vain vanhin tytär nyt ei menisi ihastumaan vesitohtorin maineeseen - paras lähettää tyttö pois kotoa toistaiseksi.
Ja aika näytti että kaunottarien varttuessa muitakin kosijoita ilmaantuisi paikalle.
... ja kauan säilytetyt esineet saivat Muorin taas muistelemaan menneitä. Kuten tuo ikivanha puoliympyräinen synnytystuoli. No, sitähän ei enää ollut tarvittu pitäjässä vuosikymmeniin. Ja nuo ahtaat kangaspuut jotka olivat niin kapeat että piti laittaa sauma keskelle kudosta, ne hän oli saanut kartanosta vaihtamalla pari räsymattoa kaupanteossa. Ajatella, Muorin isoäiti loi aina kankaat katon orsiin.
Syysmyrsky oli vielä armahtanut ulkosaaristoa. Oli kuulaita lämpöisiä iltoja ja vesi lepäsi rauhallisena kuin peili. Aune vetäytyi yhä useammin yksinään rantaan ja mietti tulevaisuuttaan. Hänet oli häädetty luontaisparantolasta ja pakotettu avioliittoon luotsin kanssa, mutta Aune oli sisukas eikä aikonut lainkaan tyytyä toisten sanelemaan kohtaloon. Hän kaipasi pois täältä, ja hän kaipasi Maija-sisartaan.
Maija oli vuosia sitten muuttanut kaupunkiin ja eli siellä omaa elämäänsä nukketehtailijan ja kahden lapsensa kanssa. Piti kotia, hyöri kaikkialla ja auttoi tehtailijaa maalaamalla nukkekasvoihin elävien ilmeitä.
Joskus hän mietiskeli miten kylpylän vesitohtori mahtoi voida, oliko hänelle löydetty sopiva morsian Aunen lähdettyä? Provinssilääkärin kolme kaunista tytärtä oli kuulemma rovastin ehdotuksesta esitelty pojan vanhemmille, mutta ylväiden, hemmoteltujen tyttärien äiti epäröi ja vitkasteli. Hänen keskiaikaisen suvun katsomukseen ei sopinut tämänlainen maallinen höpsöttäjä joka istutti potilaitaan jäisessä vedessä maksua vastaan. Eihän siitä seurannut pyhimysmäistä oloa tai siunausta jota jokaisen
Ja aika näytti että kaunottarien varttuessa muitakin kosijoita ilmaantuisi paikalle.
perjantai 4. lokakuuta 2013
Syyssatu, korttihaaste
Ikkunasta ihastelen kullankeltaista pellonsänkeä.
Pidän kuulaasta syksystä, tähtitaivaasta.
Vihdoinkin uusi väritetty maisema
nyökkää minulle aamun valjettua.
Tammenterhot poukahtelevat
vanhan liiterin kattoon
iloisesti, satavuotinen tulevaisuus mielessä.
Päivän kuningatar pukeutuu vaahterakruunuun.
Syksy inspiroi minut tekemään nämä kaksi kuvaa, ne ovat postikorttikokoa. Askartele sinäkin "Syksyn satu"-aiheinen postikortti ja linkitä minulle lokakuun puoliväliin mennessä niin osallistut näiden korttieni arvontaan!
Pidän kuulaasta syksystä, tähtitaivaasta.
Vihdoinkin uusi väritetty maisema
nyökkää minulle aamun valjettua.
Tammenterhot poukahtelevat
vanhan liiterin kattoon
iloisesti, satavuotinen tulevaisuus mielessä.
Päivän kuningatar pukeutuu vaahterakruunuun.
Syksy inspiroi minut tekemään nämä kaksi kuvaa, ne ovat postikorttikokoa. Askartele sinäkin "Syksyn satu"-aiheinen postikortti ja linkitä minulle lokakuun puoliväliin mennessä niin osallistut näiden korttieni arvontaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)