Totta ja satua

Neiti Narsissi, lasitaiteilija, ei nöyrry luonnon edessä vaan peilailee itseään kevätikkunaan  - ja ihmeitä tapahtuu näin pienistä elementeistä huolimatta...

Yön haltijan huurteinen henkäys laitatti
kajalia silmään

Kolottaa kohmeloisia jäseniä,
valkoista hienohelmaa

Puut kuin juhlahöyhenet,
silloin täytyy pukeutua
pikkumustaan

Laske lahjojasi, huolesi haudaten!

Kiitos Kaisa inspiraatiosta!

Luonto puhuttelee

Minä tässä olen osa luontoa - hyvin pieni osa...

... mutta valkoisessa mekossani aina yhtä muodikas. Toisin kuin nuo...

... nuppuserkut.

Helmipisaroita

Lasiin vangitut kuplat

kimaltelevat pisarat

vapaudessa ne kilahtelisivat

katoaisivat

Pitkäperjantai

Kissa pitää kynsin kiinni auringonläikästä
keittiön räsymatolla
kiireettömän pitkäperjantain aamuna.
Sukii turkin juhlakuntoon, kiertyy kerälle
hännänpää viuhtoen omia teitään.

Jään minäkin siihen siksi aikaa
kun sädekaari kattaa työpöydän.
Nyt on pitkä päivä tehdä affirmaatiot.

Paatti rannassa vielä maalaamatta
sen alla pesii pian orava.

Iloista pääsiäistä!

Tämä kaunis kukkakimppu saapui ystävättäreltä joka oli harjoittanut etsivän työtä ja lopulta löytänyt minut cyberavaruudesta. Viime tapaamisestamme on kulunut nelisenkymmentä vuotta! Maaginen kukkaloisto jossa tapahtuu päivittäin uusia asioita - enemmän kuin tuolla harmaassa luonnossa.

Murtuvat maisemat

Kaarikäytävän holvi
tuhat porrasta ylös
vieraaseen maanpaikkaan.

Likalammikko, taivaaksi naamioitu
sillä tuikkivathan siellä tähtien peilikuvat
pimeän kolossa ikikukkien kristallit.

Sellaisena lokakuun yönä lukkoseppämestari
taskussaan ruostunut mielenmaltin avain
koputtaa hiljaa harmaaseen oveen
juuri kun Buscaglian suku kaataa laseihin
tummanpunaista hehkuvaa juomaa
nyt myöhäisenä hetkenä jo vähemmän sirosti.

Ripaus iltaelämää kepeillä sanoilla
kuin uintivana usvaisessa kaislikossa
veteen vedetty viiva.

Kalpea nuori nainen iso kivi sylissään
nostattaa tunteet pintaan
kunnes pato pettää lasista lasiin.

Ei löydy kättä käteen.
Vai niin on asia.

Maisemat murtuvat koko ajan.

/Collage ja runo: Hanna Helena/

Hiljaisuus

Luonto hiljenee syksyllä
Kuulet vaahteranlehden rapinan
Taivas tummuu iltaisin
Katso, tähtiä on monenvärisiä
Hanna Helena