Kastekirjan merkintä

Vanha herra Amppi Valentti ei osannut päättää pitikö nimestään vai ei. 

Hän oli joutunut vastaamaan ihmettelijöille koko pitkän ikänsä ajan.

- Onko tuo ihan vieraskielinen nimi?

Hän vastasi että pappi oli ainakin väittänyt nimeä aidoksi.

Kylällä kuultiin kaksi oletusta. Isä oli muka ilmoittanut nimeksi Antero Valentin. Tarinaa koristeltiin joka kerta lisää. Joidenkin mukaan pappi oli huonokuuloinen, toisten mukaan kasteen aikaan oli ollut kova ukonilma.

Jotkut taas olivat tietävinään että mitään erehdystä ei ollut tapahtunut. Amppin vanhempien mielestä hieno nimi oli sellainen, jota ei ollut kenelläkään muulla. Kylässä oli Johanneksia, tavallisia Mattejakin useita, ja Valentinuksia löytyi naapuripitäjistä. Amppi Valenttia ei ollut varmaan koko maassa.

- Sittenhän se on erinomainen nimi, äiti oli sanonut.

Vasta yhdeksänkymppisenä Amppi alkoi pohtia asiaa. Hän pyysi kirkkoherran kanslistilta kastetodistusta, tutki kellastunutta paperia pitkään ja pudisti päätään.

- No?

- En minä tästäkään viisastu.

- Olisiko se sitten ollut väärinkäsitys?

- Voipi ollakin. Tai sitten vanhempani vain pitivät nimeä hienona.

Amppi ojensi paperin takaisin virkailijalle.

- Ja oikeastaan minäkin pidän. Jos minulla olisi ollut tavallinen nimi, ihmiset eivät olisi kyselleet. Nyt olen saanut keskustelunjuurta ilmaiseksi yhdeksänkymmenen vuoden ajan.

Mies nousi, kiitti ja lähti kotiin. Totuus jäisi selvittämättä.

Tai niin hän luuli.

Sakastian lattian alla lojunut peltilaatikko oli lyöty vahingossa rikki. Se sisälsi muistiinpanon, jonka oli kirjoittanut kappalainen Waldemar Suitsu.

- Tänään kastoin pojan, jolle vanhemmat ilmoittivat nimeksi Amppi Valentti. Kysyin kahdesti, ovatko he aivan varmoja. Isä vastasi olevansa. Äiti nauroi ujosti ja sanoi, että nimi kuulostaa siltä kuin poika olisi jo iäkäs mies, vanhempi kuin hän itse.

Teksti jatkui.

- Kävi ilmi, ettei Amppi Valentti ollutkaan nimi. Isä oli yrittänyt kertoa ammattinsa. Hän oli mehiläisten kasvattaja ja vastasi murteellaan kysymykseen, mitä tekee työkseen. Syntyi hämmennys. Kiusallinen tapahtuma jota en kehdannut korjata.

Amppi Valentti ei koskaan saanut varmuutta siitä, pitikö hän nimestään vai ei. Hän oli siihen yhtä aikaa kiintynyt ja hieman harmissaan, ylpeä ja vaivautunut.

Vasta aivan viimeisinä vuosinaan hän sai yllätyksen. Sukututkimusta tehnyt lapsenlapsi Appi ilmoitti löytäneensä todisteen siitä, ettei Amppi ollut suvun ensimmäinen.

- Mitä tarkoitat?

- Täällä on 1700-luvun kirkonkirjassa toinenkin.

- Toinenkin Amppi Valentti?

- Ei. Pelkkä Amppi.

Vanha mies istui pitkään hiljaa.

- No mutta sehän ratkaisee kaiken. Jos niitä oli jo kaksi, kyseessä ei ollut väärinkäsitys.

- Mikä se sitten oli?

Amppi huokaisi.

- Suvussa kulkeva virhe.

                                                   ***

Mitä ambivalentti tarkoittaa? Ristiriitaista, kaksijakoista, epävarmaa. Jos olet jotakin asiaa kohtaan ambivalentti, sinulla on siitä samanaikaisesti sekä myönteisiä että kielteisiä tunteita.