Muori oli tehnyt suursiivouksen kartanossa ja istahti hetkeksi ihmeellisen kauniin sifongin äärelle. Siinä oli kaksi peiliä, toinen hopeinen ja toinen tammikehyksinen. Vanha unelma tuli taas Muorin mieleen. Olisiko Muorista vielä sen toteuttamiseen? Hän menisi ensimmäisen kerran elämässään kampaajalle, ja sen tuli tapahtua nyt.
Kaupunkiasunnossaan Neula-Britta, entinen ompelija, ajatteli usein syrjäkylällä viettämiään vuosia. Ja tapahtui niinkin että hän muisteli lämmöllä Väinö-sulhastaan, torpan Muorin veljeä. Mihin Väinö oli yhtäkkiä kadonnut, ja miksi? Britta ei enää jaksanut ommella leninkejä, näkökin oli huonontunut, mutta hän oli mieleltään virkeä. Oli aika lähteä syrjäkylälle tapaamaan Muori-ystävää.
Voi sentään, että tämä on hyvä tarina. Kyllä täällä aina luuhaan, vaikken mitään virkakaan. Olen niin "upoksissa" pihapuuhiin (heh, marraskuun lopussa) ja kirjojen tarinoihin.
VastaaPoistaJa taas uusi käänne, sie oot kyllä mainio tarinan kertoja:))
VastaaPoista