Torpan tarinaa - tulijoita

Tuuli kyntää merta ja tanssittaa pilvenhattaroita. Kenenkään ajatuksia oikutteleva puuskaherra tuskin vie mukanaan, mutta ei myöskään pysty puhaltamaan pois ihmissielun huolia. Provinssitohtorin kotona odoteltiin rauhattomina vanhimman tyttären paluuta Ruotsinmaalta. Tytär oli turhaan pelännyt ja mielessään suurennellut vanhempiensa vihaa: kyläläiset olivat suopeaa kansaa, ja hädässä olevia autettiin, niin myös tohtorin kotona. Tytön paluuseen oltiin varauduttu huolellisesti ja iloisin mielin. Kehto seisoi jo tytön huoneessa, ja Alma-eukkoa oli viikolla käyty puhumassa kätilöksi.

Ulkona ropisi sade, aivan kuin helmet olisivat helisseet  ikkunaa vasten. Alma-kätilö kurkisti sisään ja mietti. Yöllä hänelle oli tullut enne siitä että nyt pitäisi hankkia yhden sijasta kaksi kehtoa, tohtisiko hän kertoa sen provinssitohtorin vaimolle?

Tohtorin suuressa talossa odoteltiin nyt tytärtä saapuvaksi. Torpan Muorillekin tulisi kävijöitä Amerikasta asti, sisar ja serkuntytär. Mutta mihin heidät majoittaa kun vetoinen tupa oli ahdas ja ullakolla kylmää? Nuori serkuntytär voisi asua metsätorpassa puron varrella jos hän ei olisi liian pelokas. Kerrottiin että siellä oli vuosia sitten käynyt outoja yöpyjiä. Isonenäinen nainenkin oli silloin paennut torpasta kun se rupesi öisin rysähtelemään ja keinahteli kuin laiva ulapalla.

Muori tuuletti harmaan palttoonsa, kietoi villahuivin päähän ja lähti tapaamaan rovastia. Tämän oli tultava metsämökkiin  häätämään pois öiset kummajaiset, eikä muori luovuttanut ennenkuin rovasti lähti hänen matkaansa ja lupasi yöpyä röhjössä.

Iltamyöhään rovasti laittautui levolle mökin muhkuraiselle olkipatjalle. Asetti Pyhän kirjan sängyn pääpuoleen, ripusti liperit näkyviin ja aloitti rukouksensa. Mitä enemmän hän luki Herran sanaa sitä hiljaisemmaksi mökki kävi. Rovastillekin tuli levollinen mieli ja ennen uneen vaipumistaan hän ajatteli tyytyväisenä kevättalvea jolloin hän oli matkustanut Ruotsinmaalle tutkimaan Brittan Taalainmaalla alkanutta keskiaikaista sukutarinaa. Oliko Neula-Britta todellakin se maankuulu Nukkujatar 1700-luvulta ja vielä elävien kirjoissa? Mutta Ruotsinmaalla oli käynyt tapahtumaan rovastille muutakin mikä oli johtanut hänet maalliseen kiusaukseen. Ennen unen tuloa rovasti myhäili ja muisteli. Kukaan ei tulisi tietämään hänen salaisuuttaan.

Odottamattomiakin tulijoita syrjäkylälle näytti nyt ilmestyneen. Oudot saappaanjäljet soratiellä, kuin eri paria, herättivät uteliaisuutta, ja niitä tutkittiin myrskylyhdyn valossa vielä iltamyöhään. Arvuuteltiin - kuka oli ollut siinä menijä, mihin matka? Jäljet näyttivät vievän Muorin torppaa kohti.

Tuulen tyynnyttyä kaukaisesta saaresta erkani vielä illansuussa vene. Isonenäinen nainen, maakreivitär, oli asetellut ruuhen pohjalle öljyväritaulut jotka hän oli maalannut luostarikammiossaan. Kaikkien taulujen aihe oli sama, Madonnan taivasta kohti kohoavat kyneleet. Isonenäisellä naisella oli suunnitelma valmiina ja hän alkoi soutaa määrätietoisin vedoin mannerta kohti.