Britta oli pitänyt päiväkirjaa siitä lähtien kun hän täytti 50 vuotta. Hänen käsialansa oli hyvin kaunis, ja koukerokirjaimet tunnollisesti muotoiltuina kellastunut kirjanen oli arvokas muistoesine. Sivujen väliin Britta oli koristellut sinisen silkkitaskun ja tallentanut siihen suvussaan kulkeneen tarinan jonka mukaan hänen esiäitiensä joukossa oli ollut maankuulu Nukkujatar. Tämä henkilö oli nuorena tyttönä nukahtanut vilustussairauden yhteydessä, ja herännyt vasta vuosikymmeniä myöhemmin jatkaen elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Vanha valokuva ja lehtiuutinen sekä papin kirjoittama todistus vakuuttivat tuon ajan ihmisille että Karliina, vierastettu Nukkujatar, oli todellakin ollut olemassa. Eipä Britta aavistanut että Väinö-sulhanen oli löytänyt päiväkirjan ja sivulta sivulle harppoessaan saanut sellaisen uskomuksen että Britta itse oli se outo Nukkujatar. Väinö oli tätä kovasti pelästynyt ja poistunut kylältä jäähyväisiä ottamatta.
Jospa Britta lähtisi tapaamaan Muoria. Viime vierailusta oli kulunut melkoisesti aikaa, silloin Britta oli ollut viemässä uudelleen rakennettuun Kaupanmyyjän taloon ompelemiaan pellavaisia esiliinoja.
Kohtahan Väinö ja Britta sitten tapaavatkin vuosien jälkeen, maltan tuskin odottaa kohtaamista:)
VastaaPoistaHuikaisevaa....
VastaaPoista