Peitsa oli jälleen
vetänyt kuuden viikon verkkokurssin ja totesi tyytyväisenä että osallistumismaksut
olivat saapuneet tilille. Automaattinen siirto toimi täydellisesti. Tänään eläkeläispiirissä
vietettäisiin päättäjäisiä diplomien ja leivoskahvin kera, ja sitten hän olisi
vapaa haihtumaan.
Peitsa ei aavistanut
että kurssilaisten keskuudessa alkaisi pian itää kyseenalainen harrastus, minkä
siemenen hän oli tavallaan kylvänyt itse. Eräällä oppitunnilla oli kilpailtu parhaan
fiktiivisen ilmoituksen laatimisesta, ja palkintona oli sen julkaisu netissä
Peitsan avustuksella. Yhdessä oli jännittävää odottaa vastauksia.
Leikin luonne muuttui
kun joku keksi että ilmoituksilla voisi ansaita rahaa. Eläkeläiset alkoivat
tapailla kurssin ulkopuolella. Koska he olivat vieläkin taitamattomia nettikontakteissaan,
päätettiin yhdessä että kaikki tienestit menisivät samalle opintopiirin tilille kuin
kurssimaksutkin, ja vasta myöhemmin jollakin vielä tuntemattomalla keinolla heidän jaettavakseen. Tarpeen
tullen Peitsa voisi varmasti auttaa, mutta toistaiseksi hänet pidettäisiin
ulkopuolella.
Kun poliisi paljasti petoksen,
kävi ilmi että tekstejä oli julkaistu kuukausien ajan eri alustoilla. Ne
näyttivät vilpittömiltä: tarjouksia edullisista kodinkoneista, lupauksia
kotiavusta, neuvontaa tietokoneongelmissa sekä arvopaperien luotettavaa hoitoa.
Jokainen ilmoitus noudatti samaa kaavaa. Nopea yhteydenotto, kiireen tuntu ja
pyyntö maksaa etukäteen. Poikkeuksena vain varakkaan lesken ystävänhaku, kuin
rusina pohjalla.
Monet uhrit olivat
iäkkäitä, yksinäisiä ja luottavaisia. Kun rahat eivät tuottaneet luvattua vastinetta,
häpeä esti monia kertomasta kenellekään huijatuksi tulostaan.
Pankin luovuttama
tilitieto johti poliisin eläkeläisten kurssitiloihin. Pöydällä lojui leikekirja
täynnä ilmoitusten luonnoksia ja käsin kirjoitettu luettelo asiakkaista. Ilmiselvää
harhautusta.
Uhrit puolestaan
jäivät kantamaan sekä taloudellisia että henkisiä seurauksia. Moni kertoi, että
suurin menetys ei ollut raha, vaan luottamus – tunne siitä, että jopa saman ikäiset
saattoivat kääntyä heitä vastaan.
Ennen viimeistä käräjäistuntoa
Peitsa tunnusti tilinsiirtopetoksensa ja kuiskasi: “Kaikki tapahtunut oli
vain kurssilaisteni naamiaisleikkiä missä kuviteltiin ja kokeiltiin ilman
seurauksia.”
Peitsaa ei naurattanut.
Hän oli kannustanut toisia petokseen mutta joutunut omalla tilihuijauksellaan sen
uhriksi.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti