Ehkä on niin että kirjoitan
mielelläni selittämätöntä, koska todellisuus ei riitä. Se
on usein kelpaamatonta aineistoa, kapeaa ja ikävystyttävää. Sitä paitsi mahdotonkin haluaa hengittää ja kuvittelen että mysteerin
luominen pitää mielen virkeänä.
Minulle riittää kun saan sanat leikkimään ja avaamaan ovea mikä ei johda mihinkään. Askel sellaisen kynnyksen yli on arvoitus.
Pian on uuden tarinan aika. Outoa - tähän kuvaan ilmestyi esine josta en edes tiennyt kirjoittavani jo huomenna. Tai siis kertomus odottaa jo laatikossa mutta esineen kuvassani huomasin vasta nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti