Liekki

 

Vapaaherra Ruben haluaa suuremman todellisuuden, sellaisen joka ei mahdu karttoihin eikä pysy koossa arjen ompelulangalla. Hän kulkee merkityksettömän suuressa asunnossaan kuin joku, joka on irrottanut napin takistaan vain todistaakseen, ettei mikään putoaminen ole vaarallista. Miltä tuntuu puute? Hän etsii runsauden keskeltä tiloja, joissa esineet ovat merkkejä jostakin arvoituksellisesta, mikä ei ole vielä tapahtunut.

Hän kammoksuu illallispöytien seurustelua. Viipyy mieluummin huoneissa, joissa yhdenkään kynttilän liekki ei valaise. Hän pitää siitä, miten varjot eivät tottele luonnon lakeja. Hänestä on vain lohdullista, että jokainen pölyhiukkanen voi olla alku uudelle tarinalle, jos sitä katsoo riittävän pitkään.

Ruben ei kaipaa järjestystä. Hän ei halua palata mihinkään, mutta hän ei myöskään halua kadota. Hän haluaa olla siinä välissä, missä todellisuus venyy kuin kulunut kangas, ja missä pienet repeämät paljastavat jotakin vapauttavaa.

Siellä hän hengittää paremmin. Siellä hän on enemmän kuin nimi.

***

Jos katsot tarkkaan tauluani, näet siinä oudon ilmiön. Herra Ruben ei ole sytyttänyt steariinikynttilää, mutta peilistä näkyy selvästi sen palava liekki.

Tämä on juuri sitä Rubenia viehättävää todellisuuden venymistä. Ei mikään optinen temppu, vaan merkki siitä, että peili ei heijasta maailmaa sellaisena kuin se on. Peili näyttää Rubenille vaihtoehtoisen kerroksen missä esineet jatkavat tarinaansa ilman häntä. Lohdullista - jokin voi olla totta mahdottomassa suunnassa. Liekki palaa siellä missä sitä ei ole sytytetty. Peili muistaa valon huoneessa joka oli jo kauan sitten unohtanut sen.

Kuva: oma kollaasi