Rauhallinen aamupäivä saaristossa, suolantuoksuinen näkymä oman kesäparatiisimme ikkunasta. Se on paikka, jossa meri, lokit ja kallion muurahaiset hengittävät samaa raikasta ilmaa. Täällä meillä ei ole muuta puutarhaa kuin meriheinät.
Ruukkukasvejakaan täältä ei löydy, ei edes ikkunalautoja. Melkein seinänkokoista ruutua vasten lepäävät muistiinpanot menneistä kesistä. Sileät simpukat, harmaantunut ajopuu, karkeasta köydestä punotut alustat ja rullalle kääritty käppäräkoivun kaarna. Pieni kangaspussi on jo kovettunut, mutta siniset kirjaimet sen kyljessä ovat säilyneet. Läsö Syde Salt, Groft Bord Salt. Karkeaa pöytäsuolaa Läsön saarelta Tanskasta. Tuulahdus toiselta rannalta, sieltä mistä kerran löysin viikon etsimisen jälkeen pienen hipun meripihkaa.
Kokoelma on kuin hiljainen asetelma elämän rytmistä. Meri tuo, ihminen kerää, aika kuivattaa ja aurinko haalentaa. Kun katson kauemmas, näen veden väreilyn ja kimalluksen, rantakaislat ja pian oman varjoni laiturilla.
Kaikki tämä tekee kesästä ihanan muiston jo ennen kuin se on ohi.
Mutta - kesämökkiä, tätä timanttia, ei ole koskaan ollut olemassa. Se on vain kuvausta varten luomani asetelma joka nojaa keittiön tiskipöydällä ikkunattomaan seinään, kaukana meren rannalta. Taustana on Göran Hanen maalaama muovinen pöytätabletti, ja esineiden alla kaksi pannunalusta. Simpukan kuoret olen liimannut rannalta löytämääni puupökkelöön.
Joskus pitää vaan luoda tyyliä kattaukseen ja mielikuvitukseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti