Kirjallisuuden tuhma poika

Runoilija Pentti Saarikosken elämäntarina tiivistyy varhaiseen lahjakkuuteen, kulttuuriradikalismiin, boheemiin julkisuuskuvaan ja myöhäistuotannon hengelliseen sekä henkilökohtaiseen syvenemiseen.

Pentti Saarikoski syntyi 2.9.1937 Impilahden kirkonkylän lähellä sijaitsevalla alueella. Lähteiden mukaan tarkempi paikka oli Pusunsaari, joka on Pitkärannan kaupungin kupeessa oleva alue. Impilahti kuului Viipurin lääniin ja Salmin kihlakuntaan. Alue on nykyisin Venäjän Karjalan tasavaltaa.

Saarikoski korosti karjalaisia juuriaan koko elämänsä ajan, ja Impilahti on vahvasti läsnä hänen tuotannossaan. Hänen isänsä Simo Saarikoski työskenteli kanslistina ja toimittajana, ja perhe muutti pois Karjalasta jo ennen talvisotaa. Simo ja Elli Saarikoski olivat solmineet rakkausliiton, vaikka vastoinkäymisiäkin oli.

Saarikoski vietti osan lapsuudestaan myös Ruotsissa sotavuosien evakkona. Kouluaika oli hyvin tasapainotonta ja käytös pursui raameista. Hän riiteli opettajansa kanssa ja oli väkivaltainen. Lahjakkaan pojan hermojen katsottiin pettäneen, ja Pentti menetti mielenkiintonsa koulutyöhön.

Hän aloitti opinnot Helsingin yliopistossa 1954,  jo 16‑vuotiaana, ylioppilaaaksi tultuaan. Hän keskittyi klassisiin kieliin, estetiikkaan ja kansanrunouteen, mutta ei suorittanut tutkintoa kokeisiin liittyvän jännityksen ja emotionaalisen kypsymättömyytensä vuoksi, minkä hän itsekin tunnusti.

Saarikoski debytoi runoilijana vuonna 1958 modernistisella kokoelmalla Runoja. 1960‑luvulla hänestä tuli sukupolvensa ääni, joka siirtyi modernismista kohti yhteiskunnallista ja poliittista runoutta. Hän julkaisi uransa aikana noin 30 teosta ja nousi nopeasti yhdeksi Suomen tunnetuimmista runoilijoista. Hän oli myös poikkeuksellisen tuottelias kääntäjä: Saarikoski suomensi mm. James Joycen Ulysseksen ja Homeroksen Odysseian - ehkä ainoa koko maailmassa joka käänsi nämä äidinkielelleen -  sekä antiikin ja modernin kirjallisuuden keskeisiä teoksia. Hänen käännöksensä vaikuttivat merkittävästi suomen kielen ilmaisumahdollisuuksiin.

1960‑luvulla Saarikoski oli näkyvä kulttuuriradikaali ja liittyi Suomen kommunistiseen puolueeseen, jopa pyrkien eduskuntaan. Hänestä tuli median suosikki - osin itse rakentamansa boheemin, provokatiivisen ja ristiriitaisen julkisuuskuvan vuoksi. Hänen alkoholinkäyttönsä ja avoin esiintymisensä tekivät hänestä aikansa legendan.

On puhuttu siitä että Pentti Saarikoski aikuisena heittäytyi avuttomammaksi kuin oli. Hän oli naimisissa neljä kertaa, ja vaimot hoitivat kukin vuorollaan sekä hänen hygieniansa että pankkiasiansa. Päivittäinen juominen oli alkanut jo viisi vuotta ylioppilastutkinnon jälkeen, joskus 20-vuotiaana. Viinasta tuli pian osa hänen persoonaansa. Mutta vaikka hänen elämänsä olisi ollut miten kaaoksessa tahansa, työpöytä oli aina siisti ja paperit järjestyksessä.

Saarikoski vietti viimeisiä kesiään Valamon luostarissa, jossa hän koki saavansa olla rauhassa julkisuuden paineilta. Hän kuoli 24.8.1983 Joensuussa, vain 45‑vuotiaana. Hänen päiväkirjansa julkaistiin myöhemmin ja muodostavat merkittävän osan hänen kirjallista perintöään.

Pentti Saarikoski oli monilahjakas runoilija, kääntäjä ja kulttuuripersoona, jonka elämäntarina yhdistää lahjakkuuden, levottomuuden, poliittisen intohimon ja taiteellisen uudistamisen. Hänen vaikutuksensa näkyy yhä suomalaisessa runoudessa ja käännöskirjallisuudessa.

***

Saarikoski oli 1960-luvulla erittäin aktiivinen ja tunnettu hahmo, joka matkusteli ja vietti aikaa eri puolilla Suomea.

Tapasin Pentti Saarikosken 1960-luvulla Keuruun lomahotellissa, missä olin viettämässä joulua vanhempieni kanssa. Muistan sieltä myös hänen vaimonsa. Juuri tuohon aikaan hän oli naimisissa Tuula Saarikosken kanssa ja perhe-elämä oli jälleen läsnä, vaikkakin boheemin elämäntyylin ohella. Pentti oli hiljainen, poistui pian yhteisistä oleskelutiloista kuten kirjastosta. Hän oli selvin päin ja silloin hän tuntui pelkäävän meitä muita vieraita kuollakseen.

Seuraavan kerran näin Pentin pitelevän parvekkeen lipputankoja Lahden Mukkulan kirjallisuuskokouksessa. Hän seisoi katolla, parvekkeen kaiteen ulkopuolella ja pelkäsin kuollakseni hänen putoavan.

Varsinkin Keuruun joulumuistoni on kulttuurihistoriallisesti arvokas, sillä Saarikosken elämästä on pyritty tallentamaan jokainen yksityiskohta.

1970-luvulla Saarikoski muutti Tjörnin saarelle Länsi-Ruotsin rannikolle, osittain paetakseen Suomen kirjallisia piirejä, julkisuutta ja alkoholin täyttämää elämäntyyliään. Norjalaissyntyisen sosiologin ja kirjailijan Mia Bernerin koti Tjörnin saarella tarjosi ympäristön, jossa Saarikoski pystyi keskittymään kirjoittamiseen. He avioituivat 1975, mutta suhde päättyi Saarikosken palattua Suomeen. Viimeisenä vuonna Ruotsissa ilmestyi heidän yhteinen työkirjansa, ”Ja meille jäi kiireetön ilta/Kvällen gör sig ingen brådska”.

Kultalautaseksi jolta joutsenet syövät
Aurinko jäähtyy
Pyörä kulkee polkematta
Niitylle jolla kolme tietä kohtaavat
Toteutuuko minun toiveeni
Etten lähde pois luotasi
Kesän mentyä ohitse?

 

Pentti Saarikosken viimeinen lepopaikka sijaitse Valamossa, omassa yksinäisyydessään luostarin hautausmaan reunalla. Kivenmurikoiden ympäröimää hautakumpua koristaa puinen ortodoksiristi.

Elämänsä viimeisinä vuosina, terveytensä jo reistaillessa, Pentti Saarikoski vetäytyi Uuteen Valamoon useita kertoja hiljentymään. Tänne hän myös toivoi tulevansa haudatuksi. Saarikoski kuoli 45-vuotiaana vuonna 1983 alkoholismin aiheuttamaan maksakirroosiin. Hänen viimeiset sanansa olivat ilmeisesti "Kiinalaiset tulevat".

Pentti Saarikoski muutamaa viikkoa ennen kuolemaansa.

Kuva: Eino Kaikkonen.